Otsikon lause on Matteuksen evankeliumista (6. luku) ja kuvaa nykyaikaa paremmin kuin koskaan. Politiikassa ja mediassa ihmiselämän ongelmat halutaan liittää suoraan köyhyyden ja osattomuuden kokemiseen ja varakkaimpien kadehtimiseen. Ratkaisuiksi tarjotaan yhteiskunnan tukea ja varoja, ikään kuin rahaa verottamalla ja jakamalla voisi tasata kaikkien kansalaisten onnen ja hyvän elämän. Ratkaisu on aivan toinen.
Vaikka Matteuksen evankeliumin kohta kahdesta herrasta liittyykin mammonaan eli rahaan, on sen henkinen merkitys paljon syvempi ja laajempi.
Ihmisessä on todellisesti kaksi suurta herraa, joista jompaakumpaa ihmismieli tahtoo kumartaa. Nämä herrat ovat Mieli ja Tahto.
Mieli on ihmisen suurin heikkous. Se altistuu helposti erilaisille viettelyksille, haitallisille mielihaluille ja huijauksille. Ihmisen oma mieli tahtoo tyydyttää lukemattomia haluja ja maanittelee kokeilemaan erilaisia typeryyksiä. Se myös lannistaa, moittii, vähättelee ja aiheuttaa heikon itsetunnon.
Ihmisen mieli on heikko, eräänlainen sisäinen piru, joka houkuttelee kaikenlaisiin pahuuksiin ja turhuuksiin. Mielitekojen maailma on kuin ääretön pimeä viidakko, josta sinne joutunut ei helposti valoon selviä.
Jos tämä mielen piru ei saa halujaan tyydytetyiksi, alkaa se maanitella ihmistä pahoille teille, valheisiin, rikoksiin ja väkivaltaan.
Heikko ihminen antaa mielensä pirulle ensin pikkusormen ja lopulta kaiken muun. Siksi liikalihavuus, ylivelkaantuminen, seksi tai päihteet saavat ihmisten mielenterveyden ja elämän täydesti sekaisin.
Mutta ihmisellä on mielensä pirulle tehokas valvontakeino, eli tahdonvoima.
Vain omalla tahdollaan ihminen kykenee vastustamaan mielitekojaan ja turhia houkutuksiaan ja tekemään järkevämpiä ratkaisuja.
Luja tahto on kontrolli, joka pysäyttää mieliteot ja antaa tilaa nähdä pirullisten houkutusten haitalliset seuraukset mutta myös järkevämmät ratkaisut, joista ihmiselle on enemmän hyötyä ja lopulta iloa.
Kun mielen hallinta on tahdonvoiman kontrollissa, voi ihminen saavuttaa kaiken haluamansa väistämättömistä vastoinkäymisistä huolimatta.
Mieli on eräänlainen ansa, jonka kontrolloimaton totteleminen johtaa epäonnistumisiin, vihaan ja itsetuhoon.
Tahdonvoima, joka on kiinnittynyt ihmisen itsensä rakastamiseen niin, ettei kykene tekemään pahaa itselle tai toisille, omalle elämälleen tai toisten elämälle, on juuri sellaista kontrollia ja järjestystä, joka lopulta johtaa hyvään elämään.
Ei kukaan, joka itseään rakastaa, voi toisellekaan pahaa tehdä.
Ei kukaan, joka elämäänsä rakastaa, voi toisenkaan elämää vihata.
Jos ihminen kaipaa hyvää elämää, on oma mieli saatava kuriin eikä antaa minkäänlaista siimaa sen taloutta ja elämää tuhoaville houkutuksille ja mieliteoille.
Mieli ottaisi mielellään ihmisestä herruuden, riepottelisi loppuun kaikilla karmeilla kurjuuksilla, sillä mielihalujen palvelemisella on aina tuhoisat seuraukset. Jokainen ylivelkainen ja päihteisiin sortunut voi siitä elämästä todistaa.
Hyvä elämä luodaan ensin itseä ja sitten toisia rakastamalla, mikä edellyttää omaa tahdon lujuutta ja keskittymistä hyvän tekemiseen niin itselle kuin toisille sekä valpasta mielen kontrollia kaikenlaisen pahan tunnistamiseen ja välttämiseen.
Vastuiden ja velvollisuuksien laiminlyönti ovat nekin mielihalujen aiheuttamaa laiskuutta ja siksi saavat aikaan kaaosta elämään. Ihmisen on ensin otettava itse vastuu itsestään ja elämästään, taloudestaan ja terveydestään.
Mieli ei aina ole pahan palvelija, vaan se voi olla monenlaisen hyvän lähde.
Kun ihminen kiinnittää mielensä toivoon paremmasta elämästä ja tulevaisuudesta, on tahdonvoimakin herra ja kapteeni samassa veneessä.
Iloinen ja toiveikas mieli ja luja tahto järkevine päätöksineen palvelevat samaa Hyvyyden Herraa, joka antaa kaiken hyvän ihmiselämään.
Kullekin tahtonsa mukaan.
