Sanastoa

Hengelliset sanat voivat olla hämmentäviä, jos niitä luetaan yksinomaan konkreettisina merkityksinä. Hengellisillä sanoilla on sisältö, joka pitää lukea ja ymmärtää sydämen tuntemuksina. Sanaston tarkoitus on helpottaa Pyhien tekstien kuten Raamatun tai sen jälkeen eläneiden profeettojen tekstien ymmärtämistä. Nykyajan profetiat kerrotaan kirjoittajalleen aina ajan kielellä ja termeillä. A AJATTELU: Yksi ihmissielun kyvyistä. Ajattelu on sanallista. Se on yhteinen ominaisuus ihmisen ja Jumalan välillä ja mahdollista siksi, koska Jumala puhuu sanoilla. Jumala on ihmisen sanakyvyn alkusyy. ARMO: Jumalan toimintatapa ihmisen kanssa. Armollaan Jumala helpottaa ihmisen oloa, antaa apunsa, varsinkin, jos ihminen on kaikesta sydämestään Jumalaa avukseen rukoillut. Jumala on Armo itse, Avunantaja, Helpotus ja Siunaus. ARMOLAHJA: Jumalan antama kyvykkyys ja lahja ihmiselle, jota Hän on koulinut tuon lahjan kantajaksi. Tärkein armolahja on todellinen usko Jumalaan. Todellista sielullista kokemusta Jumalasta ja siitä koituvaa todellista uskoa ei voi saada ilman Jumalan suomaa armoa siihen. E ELÄMÄ: Jumalan olemassaolon Olemus ja Ominaisuus. Tapa, jolla Jumala on on ihmisessä ja kaikkialla luonnossa. Ihmissielun olemassaolo riippuu Elämästä, joka on Jumala, Ikuinen Elämä itse. ENKELI: Sielullinen olento, joka on Taivasten valtakunnan Elävää ihanuutta ja ilmaantuu rakastavan ihmisen läheisyydessä. Enkelit näyttäytyvät konkreettisesti pieninä hetkellisinä kirkkaina välähdyksinä tai valkeina hahmoina. H HARHA: Kaikki muuttuva ja katoava aistimaailmassa.  HELVETTI: Maanpäällinen elämä, jossa ihmispahuus eli itsekkyys riehuu. HENKI: On kolmenlaista henkeä: a) Ihmisen hengittämistä eli keuhkojen paljetoimintoa, joka pitää yllä sydämen toimintaa ja se sielua kehossa. b) Jumalan Henki, jonka avulla kaikki elää, siis Pyhä Henki. c) Maailman henki, joka on ihmisten tahtoa ja ilmenee milloin minäkin trendinä. Ilmenee parhaimmillaan ihmisen, kansan tai maailman henkisenä hyvinvointina, jos ihmiskunta tahtoo elää Totuudessa ja Hyvyydessä, mutta yleensä ilmenee vain henkisenä pahoinvointina, koska ihmiset eivät tunne Hyvyyttä eli Jumalaa, joka heissä on eivätkä sen takia kykene tekemään Hyvyyden tekoja, jolloin vallitsisi rauha, siis Hyvyyden Henki. HENKINEN KASVU: Elämän tarkoitus. Päämääränä on oppia elämään Totuudessa ja Rakkaudessa ja kunnioittaa kaikkea Elämää, joka on aina pyhää. Silloin ihminen saa armon kohdata Jumala, joka puhdistaa jokaista ihmissielua puhtaaksi Rakkaudeksi. Rakkaus on henkisen kasvun päämäärä. HURMOS: Aistillisen ihmisen fyysisenä ilmenevä voimakas tunnereaktio. Jumala ei anna hurmoksia. HYVYYS: Jumala itse. Jumala on ihmisessä, joka tekee Hyvyyden tekoja lähimmäisilleen ja muulle luomakunnalle. Hyvyys on Rakkautta Totuudessa, siis Jumala ja Jumalan vaikutus hyveellisessä ihmisessä. I IKUISUUS: Taivasten valtakunta, Valkeus, Ihanuus, josta ihmissielut syntyvät ja jonne ruumiillisen kuolemansa jälkeen palaavat. Itsemurhan tekijä ei sinne pääse. INTUITIO: Hyvin nopeaa aivotoimintaa eli älyä. Ei ole olemassakaan intuitiivista näkemistä tai intuitiivista yhteyttä mihinkään henkiin, vaan intuitio on aivojen älyllistä kekseliäisyyttä. ITSEMURHA: Itseään syyttävää pahuutta, jossa tuntee velkaisuutta itseään kohtaan. Ajautuu ajatusharhaan, jossa luulee, että helpotus tulee, kun itsensä tappaa. Teko on Jumalan tahdon vastainen. Itsemurhaajan sielu ei maan päältä pääse pois, vaan jää toivottomaan olotilaansa, kunnes voi tarrautua syntyvään lapseen ja aikanaan tämän ihmisen luonnollisen kuoleman kautta päästä Tuonelan portin kautta ylösnousemuksen Valoon. J JOHDATUS: Ihmissielu on osa Jumalaa, joka tarkkailee ihmistä sisäisesti. Jumala johdattaa ihmistä vähitellen kohti itseään, siis Jumalan tuntemiseen ja laupeuteen muita kohtaan. JUMALA: Ihmisessä ja kaikkialla elävässä luomakunnassa oleva Elävä Henki ja Ainoa Alkusielu, jossa on Kolme Pyhää: Elämä, Rakkaus ja Totuus. Jumala on Kaikkeus itse, josta kaikki elää ja saa syntymänsä. Kuvaannollisesti: Jos kaikki happi, mitä hengitämme, olisi Valkeutta, olisi Jumala nähtävissä silmillä, jolloin näkisimme Hänen Valkeutensa kaikkialla. Jumala on Valkeus ja Äärettömyys. Jumala on sydämen Ääni kaikissa ihmisissä, sillä Hän on luonut ihmisen Omaksi Kuvakseen: Rakkaudeksi, Totuudeksi ja Elämäksi, Kolminaisuuden kantajaksi, sillä Jumala on ihmisessä ja on sielumme Valo. JUMALAN ÄÄNI: On sydämellä kuultava Puhuja eli Ääni, joka ymmärretään sanoina, joilla Jumala ihmisen sielussa puhuu. Mitä enemmän ihmisen sielu puhdistuu Jumalalle, sitä selkeämmin hän voi Jumalan puhetta kuulla. Sama Ääni puhuu Profeettojen kirjoissa, jotka Jumala on itse Profeetoilleen sanellut. Jumalan Ääni eli puhe voidaan helposti tunnistaa, sillä samat tuntomerkit toistuvat kaikissa Totuuden itsensä sanelemissa teksteissä. Jumalan Ääni havahduttaa Totuudelle ja Rakkaudelle, jotka ovat Hyvyyden Ääntä ihmisen sielussa. K KAIKKEIN PYHIN: Jumala. Kun Jumala suo ihmiselle armon Profeetaksi, on yhteys Pyhän Hengen välityksellä Kaikkein Pyhimpään. Kun Jumala korottaa ihmisen Pyhäksi Mieheksi, on sielu silloin Kaikkein Pyhimmässä eli Jumalassa. KAIKKITIETÄVYYS: Jumalan ominaisuus, koska Jumala on Ainoa Totuus. Jumala suo tätä kaikkitietävyytensä tietoa niille, joita eniten rakastaa. Kaikkitietävyys sisältää tietämistä menneistä, nykyisestä ja tulevasta, jolloin tämä Tietäjä on Kaikkitietävän itsensä valmentama Profeetta. KASTAJA: Nimitys tarkoittaa Profeettaa, joka "kastaa" eli tiedoillaan johdattaa ihmiset Totuuden Rakkauteen Jumalaa kohtaan. KEKSELIÄISYYS: Ihmiselle tyypilistä aivotoimintaa ja tietotaitoa, joka perustuu elämänkokemuksiin, kiinnostuksiin ja oppimiseen. Ei siis ole luovuutta. KIITOLLISUUS: Jumalaa rakastavan ihmisen kiittävää ylistystä ja sydämen rukousta Jumalalle, joka on Armonsa sielulle antanut. Arkielämässä kiitollinen mieli pienistäkin asioista lisää sekä hyviä asioita että tyytyväisyyttä elämään. KIELILLÄPUHUMINEN: Profeetan ominaisuus niin, että tämä voi liikkua missä tahansa vieraita kieliä puhuvissa maissa, jolloin Jumala selittää Pyhän Henkensä välityksellä Profeetalle, mistä vieraskielinen ihminen puhuu. KIRKKO: Hengellinen kirkko eli todellista uskoa Jumalaan, jolloin ihminen kokee suurta rakkautta Jumalaa kohtaan niin, että se tuntuu sydämessä ylistävänä ilona ja onnellisuutena. Kirkko on uskoa ja rakkautta Jumalaan sydämessä, siis sydämen kirkko. Ihminen palvelee Jumalaa sydämensä Hyvyydellä lähimmäisiä kohtaan. KRISTUS: Pyhä Kolminaisuus, joka on Jumala eli Valkeus, jossa on kolme Hyvyyttä: Totuus (Isä, Kunnia), Rakkaus (Poika, Valta) ja Elämä (Pyhähenki, Voima). Rakkaus on näistä suurin, sillä se on Totuutta ja Elämän syy. Kristus edustaa Rakkautta Valkeudessa eli Jumalassa, ja on Kirkkain Kirkkaus ja Valo Valkeuden Valtakunnassa. Kristus on nimi, jolla tarkoitetaan Isä-Poika-Pyhähenki-kokonaisuutta, siis Pyhä Kolminaisuus, joka on kuvattu edellä. KUNNIALLISUUS: Totuuden Rakkaudessa elävän ihmisen ominaisuus. KUOLEMA: Hengellisessä mielessä tarkoittaa: olla maallisen elämän aikana erillään Jumalasta, vailla Jumalan yhteyden armoa, vailla todellista uskoa, jolloin ihminen elää kärsimyksessä eli itsekkyydessä. Fyysisessä mielessä tarkoittaa: sydämen paljetoiminta päättyy ja sielu erkanee kehosta, mistä alkaa sielun muutto ylösnousemukseen ja Ikuisuuteen. KUULIAISUUS: Syntyy todellisesta Uskosta Jumalaan, jolloin Jumala suo armon kuulla Äänensä ja antaa tietoaan tai tehtäviä, joilla kuuliainen ihminen Häntä palvelee lähimmäisiä auttaen. KÄRSIMYS: Olla erillään Jumalasta. Kärsimyksessä ihminen kaipaa onnellisuutta elämäänsä, etsii sitä nautinnoista, vallasta ja rahasta, mutta ei sitä niistä löydä, vaan kärsii yhä enemmän niistäkin huolimatta. Kärsiä voi myös sairauksista. Vain yhteydessä Jumalaan ihminen saa kaiken Hyvän, Rauhan levottomuuteensa, Ilon sydämeensä ja Onnellisuuden elämäänsä. Kärsimys maanpäällisessä elämässä on tarkoitettu Jumalan etsimiseksi ja löytämiseksi. L LAPSI: Viattomuus. Jokainen lapsi syntyy viattomana, mutta vanhemmistaan ja olosuhteistaan riippuen oppii enemmän tai vähemmän itsekkääksi. Ihminen on Jumalan lapsi, jota Jumala koulii pois itsekkyydestä, kunnes oppii hyvyyteen ja rakkauteen toisia kohtaan, mikä tarkoittaa: sielu saa armon todelliseen uskoon, jonka jälkeen Jumala puhdistaa rakkaudeksi muita kohtaan, eli sielu muuttuu viattomaksi. LEMPEYS: Rakastavan ihmisen ominaisuus. Ilmenee sekä äidinrakkauden että lähimmäisenrakkauden tekoina ja niiden laatuna. Tekee parisuhteesta onnellisen. LIHALLISUUS: Aistillisuutta. Kuuluu kehollisuuteen. Ilmenee erilaisina himoina. LUOMINEN: Jatkumo, joka alkaa sanallisena tai kuvallisena ilmiönä mielessä, saa ajatuksessa muodon, joka tahdonvoiman ja tekojen avulla toteutuu konkreettisena asiana. Jumala loi luomakuntansa sanallaan. Myös ihminen keksii ja luo asioita samalla tavoin.  LUOVUUS: Ominaisuus, joka perustuu uskoon ja rakkauteen eli on Hyvyyden ilmentymää tekojen kautta. Luovuus tulee aina sielusta, ei koskaan aivojen älykkyydestä, mikä on kekseliäisyyttä. Vain Jumalaa rakastava on aito luova, koska sellainen ihminen tahtoo hyvää muille ja elää uskollisena Totuudelle, jolloin Jumala suo yliluonnollista tietoaan ihmiskuntaa hyödyttävien luomusten kautta. Jumala on Luoja itse, joka Hyvyydestään antaa tietoa hyvyyttä tekevälle eli luovalle. Luova työ tai teko tunnistetaan siitä, että se lisää ihmisten välistä hyvyyttä, rakkautta ja suojelee luomakuntaa tai saa ihmismielen ylistämään Jumalaa luovasti. LOPUN AJAT: Kuvaannollinen ilmaus ihmissielujen uskon tilasta eli sydämen kirkon ajanjaksoista ihmiskunnassa, jotka päättyvät aina rakkaudettomuuteen ja ahdingon aikaan, mistä alkaa uuden hengellisen kirkon syntymä uuden Profeetan kautta. Mooseksesta Jeesukseen oli yksi hengellisen kirkon ajanjakso. Jeesuksesta alkoi seuraava. Lopun ajat siis kuvaavat Rakkauden Valtakunnan ajanjaksoja, jotka alkavat aamunkoitolla ja päättyvät henkiseen yöhön, jolloin rakkaudettomuus eli ihmiskunnan pahuus kukoistaa eikä Jumalaa eli Totuutta enää tunneta. Rakkauden puuttumisen takia Jumala herättää uuden Totuutensa puhujan, Profeetan (Viisauden Tietäjän) tai jopa Pyhän Miehen (Parantajan/ Ihmeidentekijän), jotta ihmiskunta löytäisi tien Totuuteen, Luojaansa, Jumalaansa, joka on Rakkaus ihmisen sydämessä ja Hyvyys ihmisen teoissa toista kohtaan. LÄHIMMÄISENRAKKAUS: Ominaisuus, joka on ihmisessä, joka rakastaa ja kunnioittaa Elämää. Tämä ominaisuus lisää iloa ja onnellisuutta. On myös ihmisen suoja, sillä lähimmäisenrakkaudesta kumpuavilla teoilla suojellaan elämää ja sen hyvyyttä. M MIELI: Yksi sielun kyvyistä, jolla voimme saavuttaa mielikuvia tai mielihaluja. On myös ihmistä riepotteleva voima, koska rauhaton ja levoton mieli kääntyy sinne, mitä ihminen kulloinkin mieltää. Jumalakin mielistyy siihen, joka Häntä rakastaa. Tästä tulee sanonta: Jumalan rauha ja lepo, mikä on siunausta, jossa on mielenrauha. Siksi mielenrauhan voi saavuttaa vain se, jolla on Rakkaus Jumalaan. N NEITSYT MARIA: Jeesuksen äidin Pyhä nimitys. Nimitys tarkoittaa viatonta ja Jumalalle mieluisaa sielua, jossa on puhdas usko, rakkaus ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan ja sydämen lempeys ihmisiä kohtaan. Taivasten Valtakunnan Enkelin nimitys -  siis viaton usko eli puhdas Rakkaus Jumalaan. NÄKY: Jumalan armoa ihmiselle, jota Jumala rakastaa. Näky näytetään sielun kautta, sisäisiin silmiin mutta aina ihmisen ollessa valveilla. Jumalan antama näky on väriltään valkeutta, hyvin elävä, täynnä tietoutta ja siinä on suuri armollisuuden ja ihanuuden tuntu. Jumalallinen näky ei katoa mielestä, vaan siihen voi aina palata. NÖYRYYS: Antautumista Jumalan Rakkauteen. Jumalan rakastamisesta syntyy toivo elämään, mikä tuntuu nöyryytenä Jumalalle ja ilmenee hyvyyden tekoina eli luovuutena ihmisiin päin. O ONNELLISUUS: Jumalan lahja ihmiselle, joka tekee lähimmäisenrakkauden lempeitä tekoja. Sydämen iloa, joka syntyy rakkauden uskollisuudesta Jumalaan ja hyvyyden teosta eli avuliaisuudesta lähimmäiselle. P PAHUUS: Ihmisessä oleva itsekkyys, joka on myötäsyntyistä. Itsekkyys ilmenee mm. ahneutena, kateutena, irstautena, kohtuuttomuutena, laiskuutena, epärehellisyytenä, vallanhimona, ylpeytenä ja vihana. Pahuus on hyvän tuhoamista, eli Hyvyyden poissaoloa ihmissielussa. Pahuus on rakkaudettomuutta lähimmäistä kohtaan. Rakkautta ei ole ihmisessä, jossa on pahuutta eli itsekkyyttä, siis on vain itserakkautta. Pahuutta ei voida nähdä minään "sarvipääolentona", sillä pahuus ilmenee vain tahtona ja tekoina. Ihmisen tulee oppia hallitsemaan pahuuttaan ja pyrkiä kasvamaan kohti lähimmäisenrakkautta. PARANTAJA: Pyhä Mies ja ihmeidentekijä. Jumalan suurin armo, joka on annettu yhdelle ihmiselle maailmassa kerrallaan. Parantaja parantaa ihmisiä sairauksista tai kutsuu sielun takaisin kehoonsa, jos se suinkin on ajallisesti mahdollista. Tällaisten tekojen takana on aina Jumala, joka haluaa herättää ihmiset Totuuteen Luojastaan. Parantamisteko on Jumalan tapa ilmoittaa itsestään, koska Totuus itse parantaa Parantajan uskonteon kautta. Jeesus ja Paavali olivat Parantajia, sillä heidän aikanaan Pahuus vallitsi ihmiskuntaa. PROFEETTA: Ihmissielu, jolle Jumala on antanut Pyhän Henkensä, jonka välityksellä tämä ihminen ja Jumala kommunikoivat. Profeetta saa Jumalalta sanallisia tietoja, toimintaohjeita, tekstisaneluja sekä neuvoja, joilla profeetta auttaa ihmisiä, mutta vain Jumalan asettamissa rajoissa. Jumala itse puhdistaa soveliaan ihmisen ja valmentaa tätä kuulemaan Äänensä, jotta tämä voi avustaa Jumalaa tehdä Jumalan määräämiä tekoja ihmisten hyväksi. Profeettoja voi olla minkä tahansa toimialan parissa. PROFETIA: Jumalan sanallista puhetta tai ilmoitusta taikka Jumalan antama näky ihmiselle. Profetiana saatua näkytietoa ei voi heti unohtaa, vaan se säilyy kauan mielessä ja muistissa. Myös todellinen usko annetaan profetian avulla. Koulimalleen Profeetalle Jumala on suonut jatkuvan sanallisen yhteytensä. PROFETIAKIRJOITTAMINEN: Maailman vanhin kirjoittamisen laji. On Jumalan sanallista sanelua Profeetalle, joka kirjoittaa muistiin sen, mitä Jumala hänelle sanelee. Näin ovat syntyneet esimerkiksi Raamatun kirjat, Hildegard Bingeniläisen, Mestari Eckhardtin, Ramon Llullin, Ristin Johanneksen, Emanuel Swedenborgin ja Veikko Latvalan teokset. Aloite sanelulle tulee aina Jumalalta. Sielun kirjat -blogi sisältää myös Jumalan tiedoksiantoja. PUHDISTAMINEN: Ihmistä eli sielua puhdistetaan kohti sydämen Totuutta ja Rakkautta. Omin voimin ihminen ei voi puhdistua, vaan Jumala polttaa pois sielun pahuuksia, kunnes ihminen tuntee Jumalansa. Rakkaudeksi puhdistuminen tapahtuu kolmen maanpäällisen elämän eli Kuuheilän aikana. PYHÄ HENKI: Jumalan Henki, eli Voima, joka on kaikkialla maailmankaikkeudessa ja ilmenee Elämänä ja sen Voimana. Pyhän Henkensä välityksellä Jumala puhuu tai sanelee Profeetalle kaikkitietävää tietoaan. PYHÄ MIES: Uskontotuuden tuoja. Korkeimman vihkimyksen saanut Jumalan Tahdon ilmaisija. Parantaa sairaita Kristuksen voimalla, siis tekee ihmetekoja. Toimii yksin Jumalan armosta ihmiskunnan uskonravistelijana ja siten Jumalan kunniaksi. PYHÄ PYHYYS: Ihminen, jonka Jumala on korottanut yhteyteensä näkyihmeen kautta, mutta joka ei ole Profeetta, vaan uskollinen Jumalan palvelija kaikesta sydämestään. Henkilö saa kuulla Jumalan Ääntä eli sanallisia ohjeita, neuvoja ja muuta hyvyyttä, on siis ihmisen ja Jumalan keskinäistä rakkautta. R RAUHA: Siunausta eli rauhaa pahuudelta, eli itsekkyyden vaivoilta, jotka sotkevat ihmisen mieltä ja loitontavat järjen äänestä. Rauha voidaan saavuttaa vain Jumalan avulla, kiinnittämällä mieli Jumalaan, joka rauhan antaa. Mieli on silloin iloinen ja levollinen. Isä meidän -rukous on itseä varten, Herran Siunaus kotia varten. Näillä rukouksilla saavutetaan rauhaa ja turvaa. RAKKAUS: Jumalan Olemus ja Ominaisuus ja ilmenemistapa ihmisessä, jossa Jumala on. Jumalan Totuutta eli puhetta voidaan kuulla vain puhdistetun Rakkauden avulla. RUKOUS: Jumalan puhuttelemista. Isä meidän -rukous on voimallisin, sillä se avaa yhteyden Jumalaan ja tuo aina helpotuksen ahdistukseen. Myös Herran siunaus -rukouksella saavutetaan sisäinen rauha pahuudelta, eli siunaus. Rukouksessa Jumalaa puhutellaan: "Pyhä Jumala..." Asioita pyydetään armon saamiseksi: "Suo armosi saada rukoilla (--) puolesta. Rukous lopetetaan Jeesuksen Kristuksen Vapahtajamme nimeen vedoten, sillä vain Hänellä on avaimet Armon saamiseksi. RUKOUKSELLA PARANTAMINEN: On rukoilevan ihmisen sydämen kaunista pyyntöä Jumalalta, jotta toinen ihminen saisi Armon ja avun. Jumala päättää, antaako armonsa kärsivälle tai sairaalle. Jos armo käy, on kärsivä avun saanut ja rukoileva kokenut pyyntöönsä ihmeen. RUKOUSYHTEYS: Saavutetaan Isä meidän -rukouksella ja sydämen nöyryydellä Pyhää Jumalaa kohtaan. RUUMIISEEN ASTUMINEN: Jokainen syntyvä lapsi saa sielunsa, kun napanuora katkaistaan. Sitä ennen lapsi elää äitinsä sielun varassa. Sanotaan: syntymässä sielu astuu ruumiiseen. S SANA: Jumala itse. Jumala on sanallinen Alkusielu, joka puhuu ihmissieluille vain sanoilla ja sanelee sanoilla. Profetiakirjat ovat Jumalan sanelua ja sanallista puhetta. Kaikki luominen alkaa sanallisesta ajatuksesta. SIELU: Ihmisen kehon harso ja tunnevalo, joka koostuu Elämästä, Rakkaudesta ja Totuudesta, jotka ovat Jumalan ominaisuuksia, siis sielun Henki. Ihmisen sielu elää pisarana Jumalan sielusta. Sielu voi suojella itseään pahuudelta vain Uskon, Toivon ja Rakkauden avulla, jotka kohdistetaan Jumalaan. Sielu on siten tunteiden valo. SIELUN SILMÄT JA KORVAT: Jokaisessa ihmisessä piilevä kyky kuulla Jumalan puhetta ja nähdä Jumalan näyttämiä tiedonnäkyjä. SIUNAUS: Rauhan saamista pahuudelta. Siksi toivotetaan rauhaa tai siunausta, ettei toiselle mitään pahaa koituisi. Herran siunaus -rukouksella siunataan koti, työpaikka tai itsensä ja perheensä. Isä Meidän -rukouksella suojaat itsesi. SUKUPUOLI: Sieluja on kahta laatua, mies ja nainen. Nämä täydentävät toisensa rakkaudessa ja mahdollistavat uuden elämän uudelle sielulle. Kumpainenkaan ei voi syntyä väärään kehoon. Vain miehen ja naisen välille on Jumala luonut sielullisen rakkauden. SYDÄN: Tarkoittaa ihmisessä olevaa sielullista tunnetta, siis Hyvyyttä, Rakkautta, Totuutta ja Elämää, jotka ymmärretään vain sydämen kautta. Vain sydän voi iloita. Sydämellä ymmärretään myös Jumalan Ääntä eli puhetta ihmiselle. Hengellistä tekstiä voi ymmärtää vain, jos sitä luetaan sydämellä. Usko Jumalaan on kirkko sydämessä. SYNNINPÄÄSTÖ: Epäuskon päättyminen eli Todellisen uskon saaminen, mikä tapahtuu Jumalan armosta ja aina profetiana eli näyn ja puhuttelun kautta ihmisen sisimmässä eli sielussa. Ihminen ei voi päästää ketään synnistä eli epäuskosta, mutta voi toimia johdattajana. Todellista uskoa ei voi lahjoittaa kukaan muu kuin Jumala. SYNTI: Epäusko Jumalaan. Mitään muuta asiaa ei pidä sanoa synniksi. On vain yksi synti ja se on epäusko. Vain Vapahtajan näkeminen ja kokeminen "sielun silmissä" vapauttaa ihmisen epäuskosta.  T TAHDONVOIMA (TAHTO): Yksi ihmisen sielun voimista. Ihminen tahtoo sitä, mitä rakastaa. Jumalan tahto ja ihmisen tahto ovat yleensä ristiriidassa keskenään. Jumalan tahto on: rakasta Jumalaasi ja rakasta lähimmäistäsi. Ihminen tahtoo eli rakastaa valtaa, rahaa ja nautintoja, mutta ei saavuta niiden kautta mielenrauhaa. Tahdonvoimalla saavutetaan myös usko Jumalaan, siis rukouksella, sillä ovi avataan jokaiselle, joka koputtaa. TIE: Ihmisen sisäinen kasvu kohti Jumalan rakastamista ja sydämen Totuuden tuntemista, mihin armon suo Jeesus Kristus Vapahtaja, joka näyttäytyy otollisen henkilön sielun silmiin. TIETÄJÄ: Tarkoittaa Profeettaa, jolla on Pyhän Hengen yhteys Jumalaan. Korkein tietäjä on Pyhä Mies, joka on Kristuksen Voiman omistaja ja yhteydessä Kaikkein Pyhimpään. Tietäjä on kaikkitietävä, siis Jumalan Tahdon   kuulija ja Jumalan Totuuksien tiedottaja ihmisille päin. TOIVO: Syntyy Rakkaudesta ja on ihmisellä, jossa Rakkaus on. Toivoa voidaan antaa toiselle ihmiselle lähimmäisenrakkauden muodossa ja lapsille äidinrakkauden muodossa. Lastenkasvatuksessa tärkeintä on antaa lapsille runsaasti rakkautta ja opettaa heille, miten lähimmäistä rakastetaan. Toivo on ihmisen suoja, sillä Rakkaus Jumalaan ja ihmisiin suojelee ihmistä omalta pahuudelta eli itsekkyydeltä. TOTUUS: Jumalan Olemus ja Ominaisuus ja tapa olla ihmisessä. On myös Jumalan Ääni ihmisen sielussa, sillä ihminen havahtuu Totuudelle. On vain yksi Totuus, joka on Jumala. Totuudessa eläminen tarkoittaa vankkaa Uskoa Jumalaan ja sitä kautta velvollisuutta pysyä totuudessa. U USKO: On ihmisessä, joka rakastaa Totuutta. On Jumalan pelkoa eli todellista uskoa, joka annetaan profetiana, eli Vapahtaja Jeesus Kristus näyttäytyy ihmiselle näyssä ja sanoo sanoja, jotka vain tämä armon saaja näkee ja kuulee. Samalla syttyy rakkaus ja usko Jumalaan. Usko on ihmisen suoja, sillä Totuus suojelee ihmistä omalta pahuudelta ja siten saavuttaa mielenrauhan.. USKONMAKSU: Ei ole olemassa. Jumala ei vaadi keneltäkään rahallista maksua uskon tai armon saamiseksi. USKONTO: Ihmisen kehittämä opillinen järjestelmä ja tapakulttuuri, jossa on tietyt symbolit, opilliset metodit ja käytänteet. Hyvyyden uskonto on sellainen, joka opettaa, miten eletään Totuudessa, miten rakastetaan lähimmäistä ja miten säilytetään Elämä ja sen edellytykset maailmassa. Uskontoa ei ole tarkoitettu uskon kohteeksi, sillä se ei ole Jumala. UUDESTISYNTYMÄ: Ihminen eli sielu elää kolme maanpäällistä elämää, mikä on nimeltään Kuuheilä. Tämä aika kuluu siihen, että sielu luopuu epäuskostaan ja puhdistuu vähitellen ymmärtäväksi uskoksi ja tiedostavaksi rakkaudeksi Jumalaan. Jokaisen elämänsä aikana ihminen lähestyy sydämensä Totuutta eli Jumalaa ja kasvaa henkisesti, kunnes sielu on puhdistettu Rakkaus eli Jumalan kuva. V VALKEUS: Jumala itse. Myös Jumalan Valtakunta, joka on Ikuisuus eli Valkeus, joka ei koskaan katoa. Jokainen sielu on pisarana Jumalassa eli Valkeudessa, joka on kaikkialla oleva Elämän Henki. Jumalan näyttämät näyt ovat aina Valkeuden näkymiä, joita katsellaan sisäisin silmin, sielussa. VALO: Jumalan Kirkkaus, Kristus eli Pyhä Kolminaisuus. Jumala näyttäytyy uskovalle Valkeuden hahmona, jolla on Kirkkauden Valo. Ihmisen sielu on tunnevaloa, sillä se on luotu tuosta Valkeudesta. Ihmisen on luovuttava itsekkyydestä, siis pimeydestä, ennen kuin tuon Valon voi sielunsa silmin nähdä. VALTA: Jumalan Pojan valtaa, siis Vapahtajamme, jolla on valta antaa ihmiselle Usko. Vapahtajamme armolla saamme tietoa Totuudesta ja ymmärrystä Rakkaudesta tai parannumme sairaudesta. Jumalan valta on aina henkistä ja sielullista valtaa ja armoa ihmiselle. VALTAKUNTA: Jumalan valtakunta, joka on kaikkialla oleva luomakunta ja siinä oleva Jumala ja Henki. Sielussa Valtakunta tarkoittaa, että ihminen on nöyrtynyt Jumalan tahtoon, siis antautuu elämään Totuudessa ja Lähimmäisenrakkaudessa. VIATTOMUUS: Puhdas Rakkaus eli Puhtain Usko Jumalaan. Voidaan ilmaista sanalla Neitsyt, jos koskee naista. VIISAUS: Pyhää tietoa, jota Jumala antaa sille, joka elää Totuudessa ja Rakkaudessa. VOIMA: Jumalan Pyhä Henki, joka on kaikkiallinen Elämä ja sen Voima. Pyhällä Miehellä on tämä Voima, jolla tehdään parantamistekoja Jumalan kunniaksi.  Y YLÖSNOUSEMUS: Sielun paikka ruumiillisen kuoleman jälkeen. Ylösnousemuksessa kohdataan Kristus, joka armahtaa sielun synnistä eli epäuskosta, vaikka sielu ei olisi Jumalaansa maanpäällisessä elämässään vielä oppinut tuntemaan. Sitten sielu voi jatkaa matkaansa Ikuisuuteen, Jumalan Valoon ja Valtakuntaan, josta on syntymänsä saanut. YMMÄRRYS: Sielullinen kyky eli sydämen kyky, jolla ymmärretään Totuutta, Rakkautta ja Elämää sekä kuullaan Jumalan sanallista puhetta sielussa. Ymmärrys on luonteeltaan assosiatiivista ajattelua, joka avautuu henkisen kasvun myötä yhä avarampiin asioihin ja niiden ymmärtämiseen. Päätepisteenä on ymmärrys Rakkaudesta Totuutena, johon sielu yhtyy Jumalan armosta. Ä ÄIDINRAKKAUS: Pyhää rakkautta äidin ja lapsen välillä. Synnytystilanne tulisi rauhoittaa kaikelta turhalta hälinältä ja lapsi tulisi ottaa vastaan rakkaudella, jotta maan päälle jääneet sielut eivät pääse syntyvän lapsen kehoon niin sanotuiksi sivupersooniksi. Äidinrakkauden takia lapsi oppii lähimmäisenrakkautta ja lempeyttä, isänsä rakkaudesta lapsi saa turvaa ja vahvan identiteetin. ÄLY: Aivojen toimintaa, luonteeltaan lineaarista ja osittelevaa, geeniperimän määräämää. Älykkyyttä on montaa erilaista laatua: matemaattista, taiteellista, kirjallista, musikaalista, sosiaalista, moraalista, strategista ja niin edelleen. Äly perustuu muistiin, joka on kaiken opitun tietokantaa ihmisessä. Älyä voi kehittää. Äly myös hiipuu, kun aivot hiipuvat eli dementoituvat. Omatunto on älyä, mutta aina jälkikäteistä syyllisyyden tajua. Äly tarvitsee ymmärrystä avukseen, sillä ilman ymmärrystä ihminen olisi pelkkä eläin, joka sekin on älykäs, mutta sieluton eli ei omista moraalista ymmärrystä hyvästä ja pahasta.

ETUSIVULLE