Omien tunnetilojen tunnistaminen sanojen kohtaamisessa

Kaikki sanat ovat eläviä ja henkisiä tunneolioita, joten sanojen merkityskin on tunneolio, totesi filosofi Jean-Paul Sartre 1970-luvulla. Jokainen käyttämämme sana sisältää aina oman tunteensa. Asenteemme värittää tuon syntyneen tunteen merkityssisällön. Voit testata, minkälaisia tunteita sinulle herää seuraavista sanoista.

Alla oleva testi on epätieteellinen ja leikkimielinen, mutta valaissee asian tarkoitusta. 

- Kirjoita paperille kunkin listalla olevan sanan perään, minkä tunteen sana herättää. 

Tunne voi olla joko negatiivinen (ärtymys, inho, suuttumus, viha, häpeä, pelko, ahdistus jne.) tai positiivinen (kaunis, rauha, ilo, elävä, hieno, miellyttävä, kiitollinen jne.). Järkevä on myös tunne ja se on laadultaan neutraali, tasapainoinen, hillitty, maltillinen. 

- Lisäksi ympyröi kultakin listalta sinulle tärkein sana.

Lista A:

1. Seksi
2. Tiede
3. Laki
4. Kaunokirjallisuus
5. Uskonto
6. Finlandia-hymni
7. Pyhä kirja

Lista B:

1. Ruoka
2. Teoria
3. Käytöstavat
4. Humanismi
5. Rukous
6. Pyhäinkuva
7. Pyhä Henki

Lista C:

1. Koti
2. Perustelu
3. Opettaminen
4. Syntymä
5. Näky
6. Profetia
7. Jumala

Lista D:

1. Nautinto
2. Älykkyys
3. Oikeamielisyys
4. Henkisyys
5. Kuuliaisuus
6. Palvelualttius
7. Totuudellisuus


Numeroiden merkitykset: 

1 = keholliset tunteet (esim. hurmio tai ällötys)
2 = älylliset tunteet (esim. ylpeys tai ahneus)
3 = moraaliset tunteet (esim. hyvyys tai pahuus)
4 = itsekkäät henkisyyden tunteet (esim. tyytyväisyys, tyytymättömyys)
5 = sisäiset henkisyyden tunteet (esim. kiitollisuus, syyllisyys)
6 = sosiaaliset henkisyyden tunteet (esim. ilo, myötätunto)
7 = taivaallisen henkisyyden tunteet (esim. autuus, uhrautuvuus)

Kaikenlaiset tunnetilat kuuluvat ihmisen elämänvaiheisiin ja henkiseen kehitykseen. Merkittävää on se, että tunnistat itsessäsi, minkälaisia tunteita koet, kun kohtaat jonkin sanan, tekstin, puheen tai mielipiteen, minkälaisilla tunteilla yleensä reagoit ja minkälaisille tunteille rakennat asenteesi ja ajattelusi.

Kielteiset tunteet ovat opittuja ajatusmalleja, kuten myös myönteiset tunteet ovat opeteltavissa

Tunnetila, johon altistumme usein, jää vallitsevaksi. Me siis ensin koemme tunteen, sitten vähitellen OPIMME siihen liittyvän reaktion ja luomme sitä kautta asenteemme, jota ei ole helppo muuttaa. Katkeruus, viha, häpeä, syyllisyys, kateus tai ylpeys ovat tunteita, joista on hyvin vaikea irtautua. Opitut kielteiset tunteet aiheuttavat aina vahinkoa ihmiselle itselleen ja lähipiirille, monesti ulkopuolisillekin.


Suurin osa kielteisyydestä on opittu jo lapsuudessa, jolloin lapsi kokee rakkauden ja turvallisuuden puutetta tai saa aina vain kielteistä palautetta, laiminlyöntiä ja välinpitämättömyyttä huomion ja hellyyden tarpeisiinsa. Myös aikuisuudessa koettu trauma voi synnyttää kielteisen tunne-elämän.


Opittujen kielteisten tunnetilojen muuttaminen edellyttää niiden korvaamista uusilla myönteisillä tunteilla ja ajatusmalleilla. Tästä syystä itsetyytyväisyyttä lisäävät käsityöt ja askareet ovat avainasemassa tuon muutoksen läpikäymisessä. 

Sanoilla leimaaminen ei ole totuus ihmisryhmistä

Jos joku ihminen työpaikalla tai kodissa alkaa puheidensa takia ärsyttää, on tuo ärsytys itse opittua tunnetilaa, mikä estää todellisen tutustumisen tuohon ihmiseen. Tunnereaktio kasvaa asenteeksi tuota ihmistä kohtaan. Vaarana on, että alamme leimata ihmistä asenteemme mukaisesti ja puhua hänestä aivan kuin hän todella edustaisi kyseistä mielikuvaa. 


Esimerkiksi kaikki "liivijengiläiset" eivät ole rikollisia tai edes motoristeja. Liivejä ja logoja on tuhoton määrä, niitä näkyy tarhaikäisillä ja rakennustyömailla, ja naisiakin voidaan nimittää "liivijengiin" kuuluviksi rynnäskannattimiensa takia. Virkavallan käyttämällä sanalla "liivijengi" on tarkoitus herättää inhoa ja pelkoa erilaisten motoristikerhojen jäseniä kohtaan ja leimata heitä. Mitä useammin sanaa toistetaan julkisuudessa, sitä todennäköisemmin se tuottaa haluttua tulosta ihmisten tunteissa ja asenteissa.


Politiikan kentällä tunnereaktiomme perustuvat niin median antamiin leimoihin kuin sosiaalisen median kautta saamiimme vaikutteisiin. Tätä tunnesoppaa sekoittavat vielä omat tunteemme eli poliittiset "kestoasenteemme", joiden kautta mielipiteitä muodostamme. 


Medialle, erityisesti lööppijournalismille, on tärkeää herättää kiinnostusta, lisätä uutisten klikkimäärää ja kohahduttaa, siis kiihottaa ihmisten tunteita ja sitä kautta kasvattaa lukijamäärää. On surkuhupaisaa, että vain kielteiset sanat ja uutiset kiinnostavat ja kiihottavat ihmisten mieliä. Kohuotsikoiden yleisin elementti on tunnepitoinen adjektiivi: hurja, kauhistuttava, järkyttävä....


>>> Yleinen ilmapiiri ja "henki" määrittyvät yhteiskunnassa vallitsevien tunteiden ja niitä ilmaisevien sanojen kautta, joita media mielellään toistaa ja ylläpitää. "Vihapuhe" on yksi tällainen. Sanalla on tarkoitus hillitä kyseistä käytöstä, mutta se aiheuttaa vastareaktiota ja saattaa jopa lietsoa puhetapaa entisestään....


Mielipide on tunnepitoinen reaktio, jota ei yleensä perustella millään tavoin, ainoastaan heitetään ilmoille henkilön sen hetken tunnetilan seurauksena. "Hän on valehtelija", on lausujan mielipide, joka ei koskaan johda aitoon keskusteluun, vaan leimaamiseen ja kiusaamiseen. Unohdamme useimmiten kysyä, mihin kenenkin mielipide perustuu ja tyydymme tai jopa yhdymme sanottuun. 


Argumentti taas on aina perusteltu mielipide, joka voi sisältää kritiikkiä tai puolustavia arvosteluja, mutta joita perustellaan jollakin faktalla. "Hän on valehtelija, koska totesi silloin ja siinä haastattelussa näin mutta tuolloin tuossa haastattelussa noin", on argumentoitu mielipide, jossa viitataan johonkin lähteeseen tai tosiasiaan, eli selvitetään MIKSI. Tosiasia on silloin muidenkin keskusteluun osallistuvien tarkistettavissa. 


Kaikki virallisten uutisvälineiden välittämät tiedot eivät ole aina totta, vaan voivat olla silkkaa propagandaa, jolla halutaan vaikuttaa ihmismassojen tunteisiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. 


Mitä paremmin tunnistamme omat tunteemme ja reaktiomme johonkin informaatioon, sitä paremmin opimme myös tulkitsemaan muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan. 


Älkäämme tuomitko, ettei meitäkin tuomita (Matt. 7), on vanha viisaus, jota jokaisen meidän tulisi muistaa noudattaa kaikkien lähimmäistemme kanssa. Järjen tunne on aina maltillinen, harkittu ja hillitty, mihin tulisi pyrkiä. Kohteliaisuus ja kunnioitus toisia kohtaan ovat valttia aina.

(C) Copyright 2019 Tuula L.