saksalainen Leipzigin yliopiston teologian professori ja raamatunkriitikko Konstantin von Tischendorf (1815-1874). Hän oli vakuuttunut, että Pilatuksen asiakirjat olivat aitoja todisteita Jeesus Nasaretilaisen toiminnasta, vaikutuksesta, oikeudenkäynnistä ja ristinkuolemasta, mihin Pilatus itse antoi tuomion 24.3. vuonna 36 jKr., joskin hyvin vastahakoisesti. Hän raportoi näistä vaiheista keisari Tiberiukselle (42 eKr. - 37 jKr.), mistä asiakirjoista on nyt kyse.
Todisteena asiakirjojen aitoudesta viitataan tunnettuihin historioitsijoihin Justinus Marttyyriin (k. 135 jKr.), Tertullianukseen (n. 155-230 jKr.) ja kirkkohistorioitsija Eusebiukseen (n. 275-339 jKr.), jotka ovat viitanneet samoihin asiakirjoihin omissa teoksissaan.
Kirjan alussa on Pontius Pilatuksen elämäkerta. Hän oli kuudes roomalainen prokuraattori, joka astui virkaansa n. vuonna 25-26 Juudeassa aikana, jolloin Jeesus Nasaretilainen vaikutti, kärsi ja kuoli. Nämä asiat ovat dokumentoituja sekä Raamattuun että historioitsija Tacituksen (n. 55-120 jKr.) teoksiin - nyt todistelut löytyvät myös näistä Pontius Pilatuksen kirjoittamista asiakirjoista Keisarille. Prokuraattori oli verojen kerääjä ja tuomari, mutta jonka ylempänä esimiehenä toimi maaherra. Joskus molemmat virat olivat yhdellä henkilöllä. Suurten juhlien kuten pääsiäisen aikana prokuraattori vietti aikaansa Jerusalemissa, järjestyksen säilyttämisen takia. Nyt kaupungissa oli "villitsijä" Nasaretilainen Jeesus, jota juutalaispapisto syytti Jumalan ja juutalaisen lain pilkkaajaksi sekä velhoksi. Papisto, etupäässä ylipapit Kaifas (k. v. 37 jKr.) ja Hannaan, yllytti kansaa Jeesusta vastustamaan.
Pontius Pilatuksen vaskinen tuomiotaulu löytyi 1200 jKr. Aquilan muinaiskaivauksista ja kuuluu seuraavasti:
"Keisari Tiberiuksen seitsemäntenätoista hallitusvuotena ja 24. päivänä Maaliskuuta, pyhässä Jerusalemin kaupungissa, Hannaan ja Kaifaan ollessa ylimmäisinä pappeina, Jumalan kansan uhripappeina, tuomitsen minä, Pontius Pilatus, pretorikunnan maaherra Jeesus Nasaretilaisen kuolemaan ristillä kahden pahantekijän välillä, seuraavien kansansyytösten tähden: 1) hän on viettelijä, 2) hän on kapinallinen, 3) hän on lain vihollinen, 4) hän nimittää väärin itseänsä Jumalan pojaksi, 5) hän nimittää itseänsä Israelin kuninkaaksi, 6) hän on mennyt temppeliin, seurassaan suuri kansanjoukko, jolla oli palmunoksia käsissään. Centurio Qvintus Kornelius käsketään viemään hänet teloituspaikalle. Jokaista, olkoonpa hän köyhä tai rikas, kielletään vastustamasta Jeesuksen kuolettamista."
Asiakirjalla on allekirjoittaneita: "Me allekirjoittaneet todistamme täten Jeesuksen kuolemantuomion: Daniel, rabbiini, farisealainen. Johannes, rabbiini. Rofael Rorobabel. Kapet, kansalainen. Jeesus menköön kaupungista ulos Struenus portista."
Asiakirjat-teos sisältää seuraavat Pontius Pilatuksen kirjeet Tiberiukselle:
1. Pontius Pilatus lähettää tervehdyksensä keisari Tiberiukselle (s. 31-39)
2. Prokuraattori Pilatuksen ilmoitus Rooman keisarille: Voimallisimmalle, peljättävimmälle ja jumalallisimmalle keisarille lähettää Pilatus, Idän maaherra, tervehdyksensä (s. 40-43).
3. Ilmoitus Pontius Pilatukselta, Juudean prokuraattorilta, Rooman keisari Tiberiukselle (s. 44-46).
4. Pontius Pilatuksen kirje Rooman keisarille 28. Maaliskuuta (s. 47).
5. Pontius Pilatuksen kirje keisari Claudiukselle (s. 48).
Kirjeet olivat raportteja tapahtumista Jeesus Nasaretilaisen ympärillä. Viimeisen kirjeen kohdalla Pilatus ei ollut enää virassaan, mutta kirjoittaa uudelle keisarille (Claudius hallitsi v. 41-54 jKr.) muistutuksen oudosta tapauksesta, Jeesuksesta, joka yhdestä sanasta paransi sokeita, käyräselkäisiä, halvattuja, pitaalisia, herätti kuolleita, käski tuulia laantumaan ja monia muita ihmeitä ja jonka ylimmät papit ottivat kiinni ja jota muu kansa nimitti Jumalan pojaksi, mutta joka pappien kateuden ja valheiden tähden tuotiin Pilatukselle tuomittavaksi ristinkuolemaan. Pilatus toteaa, että hänen oli pakko ruoskituttaa ja ristiinnaulita viaton mies sekä laittaa vartijat haudalle, mutta joka oli sitten tyhjä. Juutalaiset pakottivat ja lahjoivat vartijat valehtelemaan, että opetuslapset olivat ruumiin varastaneet. Nämä taas todistelivat, että olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen ilmestyvän heille. Pilatus pyytääkin, ettei keisari enää uskoisi juutalaisten valheita.
Kirjeissään Pilatus kuvaili Jeesusta kultahiuksiseksi ja kultapartaiseksi, joka näytti noin 30-vuotiaalta nuorukaiselta, erilaiselta kuin hänen seurassaan olevat mustahiuksiset ja keltaihoiset. Jeesus vaikutti jaloimmalta ja puhtaimman muotoiselta ihmiseltä, jonka oli koskaan tavannut. Pilatus myös pyysi kirjuriaan Manliusta kuulemaan tuota saarnaajaa ja kirjaamaan hänen puheitaan muistiin. Pilatus ihaili Jeesuksen ryhdikkyyttä, totuudellisuutta, viisautta, viattomuutta ja pelottomuutta, sillä vielä ruoskinnan ja häpäisyjenkin aikana tämä oli rauhallinen. Hän ei voinut käsittää ylipappien vihaa Jeesusta kohtaan. Myös Pilatuksen vaimo Procla varoitti miestään satuttamasta tätä pyhää miestä.
Mielenkiintoisinta on se, että Pilatuksen kirjoituksissa Jeesuksen teot, kuulustelujen kulku ja sen jälkeiset tapahtumat ovat kuvattu lähes täsmälleen samoin, kuin Veikko Latvalan (s. 1940) profetiakirjassa Pyhiä ilmoituksia Jeesuksesta, elämästä, tulevasta (2008). Myös Latvalan kirjassa tuomion ajankohta ja moni muu seikka ovat samat kuin Pilatuksen kirjeissä. Olen syvästi hämmästynyt, nimittäin Raamatussa ei ole tarkkaa selontekoa näistä Pilatuksen kirjoittamista tapahtumista, mutta Latvalan kirjassa vastaavat selostukset ovat, täydennettyinä Jeesuksen ja hänen läheistensä tunnoilla ja mietteillä.
Tämän Akateemisen Kustannusliikkeen julkaiseman kirjan kannessa lukee: Harvinainen kirja, ja sellainen tämä Pilatuksen kirjekokoelma Jeesuksesta Nasaretilaisesta todellakin on.
PS. Keskustelin pari päivää artikkelin kirjoittamisen jälkeen Veikko Latvalan kanssa, jolla on yhteys Kaikkitietävään Jumalaan. Kysyin kirjan kirjeiden alkuperästä ja Jeesuksen ulkoisen olemuksen kuvauksesta. Hän vastasi näin:
- Kirjeet ovat kopioita, sillä muutoin eivät tekstit säilyisi, jos niitä ei aika ajoin kopioitaisi uudelleen. Näin on menetelty muinaisten tekstien kanssa aina. Totuuden perää niissä tietenkin on.
- Mitä tulee Jeesuksen ulkonäköön, niin hän oli mustatukkainen ja mustapartainen mies. Kultaisuus kirjoittajan ilmauksessa tarkoittaa hyvyyden merkin tunnustamista, eli tällä ilmauksella haluttiin korostaa Jeesuksen pyhyyttä. Aivan samoin Jeesuksen äidin Marian pyhyyttä korostetaan Neitsyt-sanalla. Näitä ei tule käsittää konkreettisesti vaan pyhyyden ilmauksina.
(C) Copyright 2019 Tuula L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti