tiistai 16. heinäkuuta 2019

Vapaamuurarius on kuin tyhjä tie, joka ei johda Jumalan tuntemiseen

Sain käsiini kirjan nimeltä Vapaamuurarien salat (alkup. teos Christ, The Christian and Freemansory, W. J. McK McCormick; suom. Teol. tri Martti E. Miettinen; Kuva ja Sana 1982). Halusin hieman tutkia, mitä tämä järjestö tekee ja mihin mahdollisesti uskoo. Jonkinlainen mielikuva kirjan kautta välittyy. 


Aluksi hieman faktaa: Vapaamuurarien omilla kotisivuilla kerrotaan, että järjestö on toiminut aktiivisesti Suomessa 1922 alkaen. Sillä on nykyään noin 7500 jäsentä eli veljeä ja looseja ympäri Suomea 175. Toiminta on hyvin rituaalikeskeistä ja jäsenyyden eräänä edellytyksenä on, että ehdokas uskoo johonkin jumalaan. Jäsenissä on pääosin "silmäätekeviä" eli jollakin tavoin vaikutusvaltaisissa ammateissa toimivia veljiä, kuten yritysjohtajia, asianajajia, tuomareita, kutien ja valtion päättäjiä ja viranomaisia, lääkäreitä, pappeja, kanttoreita, taiteilijoita, päätoimittajia, poliiseja ja niin edelleen. (ks. eräs lista tästä)


Järjestö kertoo harjoittavansa hyväntekeväisyyttä ja jäsentensä henkistä kasvua edistävää opetusta. Se on kansainvälinen, noin 2,8 miljoonan veljen liike, jolla on varsin yhtenevät toimintatavat ja tavoitteet maanosasta riippumatta. Usein jäsenkunta laajenee Rotary- ja Lions-järjestöjen kautta.


Vapaamuurarien salat -kirjassa todetaan, että eri asteiden vihkimysrituaalit ja valat ovat salaisia, mutta niitä on vuodettu aika ajoin julkisuuteen. Esimerkiksi 7. asteen Royal Arch -valassa veli vannoo "säilyttävänsä asteensa toverien kaikki salaisuudet sekä lupaa ja vannoo, että tahtoo auttaa ja tukea vapaamuuraritoveria missä tahansa vaikeudessa ja puolustaa tätä vapauttaakseen hänet, jos se on ehdokkaan vallassa, olkoonpa veli oikeassa tai väärässä." Teoksen suomentaja ihmettelee, että papit ja kanttorit ovat järjestön jäseniä, sillä "kirkot kumisevat tyhjyyttään, mutta loosit ovat täynnä väkeä". 


Järjestö katsoo itsensä uskonnolliseksi veljeskunnaksi, joka uskoo Jumalan isyyteen, ihmisten veljeyteen ja sielun kuolemattomuuteen. Tätä oppia tuetaan eri uskonnoista peräisin olevilla symboleilla ja rituaaleilla, joiden kautta tavoitellaan henkistä valaistumista ja uudestisyntymistä. Mielenkiintoista on se, että Jeesus Vapahtajana ja jumalallisen armon antajana ei sisälly opetukseen, vaikka ainoa tapa "valaistua" ja saada todellinen uskonnollinen ja henkinen kokemus tapahtuu vain ja ainoastaan Jeesuksen sisäisesti koetun ilmestysnäyn ja siinä tapahtuvan puhuttelun eli profetian kautta. Tiedän, mistä puhun.


Vapaamuurarien valat vannotaan muun muassa Raamatun avulla. Hassua sikäli, että Aabraham, Mooses, Daavid, Salomon, Jeesus, Johannes tai Paavalikaan eivät harrastaneet mitään rituaaleja tai vannomisia. Itse asiassa Jumala kielsi sellaiset. Ainoa tapa, jonka Jumala heiltä hyväksyi, oli rukous. Vanhan Testamentin puolella Jumala antoi Moosekselle 10 käskyä kansan kurinpito-ongelmiin, joten kansan tapana oli tarjota aiemmin uhrilammas sekä myöhemmin poikien ympärileikkaus Jumalan kunniaksi ja pyhitykseksi. Sittemmin Uuden Testamentin puolella Jeesus antoi seuraajilleen Vuorisaarnan opin ja Isä Meidän -rukouksen, jotka kristityille riittävät. Näistä ihmisille annetuista uskonteoista Jeesuksen jälkeenkin eläneet profeetat ovat kirjoissaan puhuneet. 


Ymmärrän hyvin, että miehillä on valtava tarve kuulua "veliverkostoihin", koska niissä omaa uraa ja taloudellista asemaa voi edistää menestyvien veljien avustuksella sekä saada tukea ja turvaa vaikeuksissa. Toisia kiinnostavat rituaalit, kolmansia henkisyys ja neljänsiä kuuluminen kansainvälisiin yhteisöihin, osallistuminen nautinnollisiin päivällis- ja juhlatilaisuuksiin ja niin edelleen. Mystisyys on miehistä, sillä mystiikan avulla luodaan kiinnostusta ja merkityksellisyyttä toimintaa kohtaan. Vaarana on kuitenkin se, että viattomat ja järjestöön kuulumattomat ovat järjestön jäsenten vahingoittavien menettelyjen kohteina, eikä tämä ole mitenkään poikkeuksellista. Jos paikallinen mestariveli sanoo, kuka on tuomittava ja kuka vapautettava, niin siten sitten toimitaan. Se siitä lähimmäisenrakkaudesta ja heikomman auttamisesta!


Vapaamuurarien salat -kirja on monin tavoin kritiikissään oikeassa siinä, miten järjestön toiminta ja opit ovat ristiriidassa Raamatun ja varsinkin Jeesuksen opetusten kanssa. Kirjassa on monia Raamatun kohtia, joissa asiaa valaistaan. En kuitenkaan pidä kirjan moraalisesta mouruamisesta ja paatoksesta, mihin saarnamiehet niin usein sortuvat. Olkootkin vapaamuurarit harhateillä oppiensa kanssa, kyllä aika ajoin heistäkin joku aina todellisen uskon, totuuden ja rakkauden tielle palaa. 


Eivätkä kristillisten seurakuntien saarnamiehet aina itsekään synti-sanaa ymmärrä, mikä tarkoittaa ainoastaan epäuskoa Jumalaan. Synti eli epäusko poistuu vain silloin, kun Jeesuksen valohahmo ihmiselle sieluun ilmestyy ja todellisen uskon antaa - eli vapahtaa synnistä - siis epäuskosta, ja tällä tavoin Armostaan antaa rukoilijalle todellisen uskon. Todellisen uskon saanut ymmärtää Kristuksen eli Pyhän Kolminaisuuden luonteen täydesti eikä siinä enää erehdy.


Jos todellisen uskon saanut tahtoo edistyä uskon tiellään, ovat "valaistumisen seuraavat vaiheet" yksin Jumalan käsissä. Hän päättää, kenelle vaikkapa profetian armon antaa. Jos vapaamuurari haluaa "ennalta tietää" ja "kuulla Jumalan puhetta" tai "nähdä Jumalan näyttämiä näkyjä", ei se tule koskaan toteutumaan vapaamuurarien ideologialla, opeilla ja rituaaleilla. 


(C) Copyright 2019 Tuula L. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti