Näin synnytetään konflikti ja sota

Yksikään konflikti tai sota ei synny itsestään, vaan siihen tarvitaan "älykäs" ihminen, joka jostakin syystä haluaa sitä ja osaa manipuloida muut puolelleen. Koska ihminen luottaa uskomuksiin ja tunteisiinsa, joita pitää oikeina ja totuutena, ei hän huomaa, että nuo uskomukset ja tuntemukset ovat syntyneet ulkoa ohjatusti. Tässä on konfliktien synnyttämisen kaava, joka on myös nykymedian toimintatapa, jolla lukijoita tai katsojia saadaan.


Konflikteja on kaikkialla: kotona, työpaikoilla, maailmalla valtioiden ja päämiesten välillä, politiikassa yleensä, taloudessa ja mediassa, joka niistä saa elantonsa. Siksi media pyrkii niitä järjestämään iltojemme iloksi. Emme vain tajua, että juuri niistä paha olomme johtuu eikä parisuhde tai työ maita.

Näin konflikteja rakennetaan:

1. Kuunnellaan toisiamme osittain: Tämä asetelma syntyy silloin, kun ihmiset ovat keskittyneet vain omaan rooliinsa, ajatteluunsa, ideologiaansa, osaamisalueeseensa tms. eikä enää tehdä yhteistyötä toisten kanssa yhteisen päämäärän hyväksi. Kuppikuntaisuus, omassa kuplassa oleminen ja eriseuraiset porukat alkavat ajaa ensisijaisesti omia etujaan. "Aina se jauhaa sitä samaa" on osittaista kuuntelua. (Vrt. vanhemmat, joilla kännykkä on tärkeämpi kuin vieressä leikkivä lapsi).

2. Syntyy riitelyä: Ollaan yhdessä, mutta ei kuunnella enää, koska tunteet alkavat kuumentua. Enää ei ymmärretä toinen toistensa näkökantoja. Samalla lakataan arvostamasta toisen osapuolen mielipiteitä, joten tartutaan yksittäisiin sanoihin ja ilmauksiin, joista tehdään taisteluvälineitä. Aletaan riidellä sanoista ja ilmauksista. (Vrt. tutkintapyynnöt mm. kansanedustajien lausumista).

3. Sääntöjen rikkominen: Vaikka saadaan sovittua yhteisistä asioista, tehdään silti oman pään mukaan. Ei välitetä sovitusta, vaan lakia, sääntöjä ja sopimuksia käytetään puhtaasti omiin tarkoituksiin. Erimieliset koetaan nyt vastustajiksi, jotka koetetaan lyödä ja nujertaa vetoamalla sopimuksiin, lakeihin tai eettisiin periaatteisiin. (Vrt. mm. suomalaismedian Onecoin-uutisointi, joissa totuutta ei ole nimeksikään eikä yhtiöön ole otettu yhteyttä faktojen tarkistamiseksi).

4. Stereotyyppinen ajattelu alkaa: Nyt vastustajista luodaan stereotyyppinen ja halventava kuva, he ovat "sellaisia". Nimitystä käytetään halventavasti ja toistetaan lakkaamatta julkisuudessa. (Vrt. Hitlerin juutalaisvainot, suomalaismedian ja eduskunnan käyttämä persu-nimittely jne.)

5. Erottaminen: Koska koko vastustajaporukka on "sellaisia", pyritään heidät erottamaan toistamalla, "että niiden kanssa on mahdotonta tulla toimeen". Ajattelu ja retoriikka on voimakkaasti fiksoitunutta, joten odotetaan julkisuudelta toivottua painetta vastustajaa kohtaan. Moralisointi jatkuu voimakkaana. (Vrt. mm. ruotsidemokraatteja vastaan käydyt kampanjat jne.)

6. Uhkaus: Jos julkinen erottamistoiminta ei tuota riittävää tulosta, uhataan pakkokeinoin tai henkisellä väkivallalla. Vastustajasta on tullut kohde, jota saa lyödä, haukkua, parjata, uhata, eli elinkelvoton kohde. Kiusaamisella ja nöyryyttämisellä ei ole rajaa. (Vrt. koulukiusaamistapaukset).

7. Isku strategisiin kohteisiin: Etsitään vastustajan heikko kohta, johon isketään kaikin voimin. Heikko kohta voi löytyä ihmisistä, ominaisuuksista tai muusta asiasta, josta tehdään ase vastustajaa vastaan. (Vrt. elokuvissa kiristäjät, jotka uhkailevat omaisiin kajoamisilla, juutalaisten omaisuuksien ryöstöt natsisaksassa jne.).

8. Elintärkeiden kohteiden tuhoaminen: Tarvittaessa tuhotaan jotakin, mikä on vastustajalle elintärkeää. (Vrt. Trumpin tuontitullit kiinalaistuotteita vastaan yms., mm. toimintaelokuvat ovat täynnä tällaisia.)

9. Totaalinen sota tai itsemurha: Kun vastustajan ihmisarvo on nujerrettu täysin, voidaan tuho varmistaa joko haastamalla suoraan sotaan tai ajamalla henkilö itsemurhaan. (Vrt. uskonnollisten ääriliikkeiden toiminta).


Konfliktien purkaminen vaatii karismaattista ja voimakasta johtajaa, sovittelijaa tai muuta erikoisosaajaa. 

Huomio pitää kiinnittää osapuolten retoriikkaan, stereotypioiden laatuun ja vihamielisyyden syihin, jotka yleensä ovat samanlaiset kuitenkin.

Konfliktin ulkopuoliset ihmiset (yleisö) on hyvin helppo vetää tähän sotaleikkiin mukaan, koska ihmisille on tyypillistä asettua jomman kumman kannalle, asettua mukaan taistelurintamiin tai osallistua riitelyyn. 

Tämä on valitettavasti erittäin lapsellista käyttäytymistä, mikä on tyypillistä hiekkalaatikkoikäsille. Juuri leikki-ikäinen oppii ja valitsee konfliktiin oman toimintatapansa, jota toistaa aikuisiässäkin. 

Nykymedia rakentaa itse näitä konfliktiasetelmia, sillä mediassa ajatellaan, että ne lisäävät ihmisten kiinnostusta.

Kaksintaistelut ja sapelinkalistelut eivät ole ihmiskunnasta kadonneet mihinkään, vaan ovat saaneet uusia muotoja median avustuksella ja jopa sen itsensä toteuttamana.

Sodilta vältyttäisiin, jos ihmisillä olisi kuuntelutaitoa, yhteistyökykyä ja -halua. Tarvitaan hyvää tahtoa toisia kohtaan. Tällaista viisautta on kuitenkin harvalla, sillä "hyvät ihmiset" eivät osallistu konflikteihin. Rauha ja sen rakentaminen on itse valittu ja vaalittu olotila, jonka voi saavuttaa vain hyväntahtoisuudella lähimmäisiä kohtaan.


Teoksesta: Matinvesi, Seppo 2002: Strategia saa siivet. Posiplan kustannus, Helsinki.

(C) Copyright 2019 Tuula L.