Tietokirjallisuudessa törmään jatkuvasti käsitykseen, jonka mukaan ihminen on vain aivot ja keho. Näin tässäkin kirjassa. Nummenmaa on merkittävä aivotutkija. Heti kirjan alussa hän esittää näkemyksensä, että järki ja tunteet ovat eri asia: aivokuoren kognitiiviset päättely- ja ajattelutoiminnot ovat järjen toimintaa, mutta tunteet syntyvät syvissä aivojen osissa ja niitä hallinnoidaan otsalohkon etuosassa. Olen vahvasti eri mieltä: järki on yhtä lailla tunne kuin kielteiset tai myönteiset tunteet, se vain on neutraalein tunne, eräänlainen balanssi tai selvyystila, johon jokainen meistä pyrkii. Jotkut ihmiset vellovat kielteisissä tunteissa, toiset positiivisissa tai harhaisissa tunteissa, jolloin järjen tunnetta ei ole. Tunteitaan hallitsevaa voidaan sanoa järkeväksi.
Kirjoittaja lähtee siitä, että ihmisen elämäntehtävä on siirtää omat genominsa jälkipolviin. En ymmärrä tätä perustelua, sillä seksiä vain harrastellaan, ilmaisia ehkäisyvälineitä jaellaan parhaassa lisääntymisiässä oleville, mutta sitten kun lasta oikeasti halutaan, vauvaa "aletaan tehdä" enemmän tai vähemmän onnistunein tuloksin - viimeisimpänä hedelmöityshoidoin. Seksi-sanaa viljeltiinkin kirjassa huomattavasti, mikä alkoi jo 50 sivun kohdalla häiritä melkoisesti. Seksi ei ole edes tunne, vaan toimintaa.
Kirjoittaja myös väittää, että nykyiset tunteemme ovat eräänlaisia ympäristön lajikehityksen muovaamia tunneradastoja, miljoonien vuosien evoluution tulos, mikä ei voi pitää paikkansa, sillä tunteet eivät ole pelkästään biologinen ilmiö, vaan myös henkinen - sielullinen. Henkisyys on aina yksilöllinen asia eikä kehollinen. Sieluahan ei tiede tunnusta olevan olemassakaan, mutta todellisesti se on eräänlainen tunnevalokeho, eli ihminen omassa alkuperässään. Fyysisen kehon ja sielun (tunnevalokehon) lisäksi ihmisellä on eräänlainen energiakeho tai eetterikeho, joka ylläpitää sielua eli tunnevalokehoa fyysisessä kehossa kiinni ja siinä elävänä. Rajatilakokemuksen kokeneet selittävätkin, että he kykenivät irtoamaan fyysisestä kehostaan ja siirtymään toisenlaiseen olotilaan. Tästä ilmiöstä kirjassa ei puhuta lainkaan.
Evoluutio-teorian mukaisesti ihmisten pitäisi olla tunnetiloiltaan, iästä ja sukupuolesta tai elinympäristöstä riippumatta aivan samanlaisia, mikä ei ole mahdollista, koska ihmiset kokevat asioita eri tavoin ja ovat henkisiltä ominaisuuksiltaan (lue tunnekoostumuksiltaan) hyvinkin erilaisia, eivätkä kaikki ihmiset ylety elämänsä aikana samanlaisiin tunnetasapainon ja tietoisuuden tiloihin kuin vaikkapa profeetat ja muut henkisiä/ hengellisiä ilmiöitä kokeneet.
Perustunteiksi Nummenmaa esittelee nelikenttäjaottelun avulla seuraavat:
1. Sosiaalisuus, seksi ja ruoka = miellyttävät tunteet, jotka edistävät ihmisen uteliaisuutta ja tutkimishalua. Väitän, että uteliaisuuden ruokkimiseen ei tarvita mitään näistä!
2. Suru (menetys) = levollisuutta ja energiaa säästävät tunteet. Väitän, että itsetyytyväisyyden tunne (flow) voidaan saavuttaa vaikkapa mieluisan käsityön parissa.
3. Inho = epämiellyttävä ja vaarasta varoittava tunne, joka suojelee ihmistä. Inholle oli kirjassa eri lajeja: ydininho (eläimet, ruokajätteet, eritteet), eläimellinen (seksi, kuolema, koskemattomuus), sosiaalinen (vieraat ja ei-toivotut ihmiset), moraalinen (moraalikoodin rikkomiset).
4. Hämmästys, viha ja pelko = odottamatonta, uhkaa ja kiihtymystä ilmaisevat tunteet, jotka pakottavat hyökkäys-puolustusasemaan. Mielestäni hämmästys voi olla myös myönteistä.
Missä ovat ilo, rakkaus, kiitollisuus, myötätunto, flow, kunnioitus, sääli jne.? Eikö ihminen ole ihminen juuri siitä syystä, että kykenee a) sosiaalisissa tilanteissa syntyviin positiivisiin tai kielteisiin tunteisiin, b) rauhallisesti puuhaillessaan itsetyyvyväisyyden tunteeseen eli flow-tilaan ja c) yksin synkistellessään myös negatiivisiin tai itsetuhoisiin tunteisiin? Ja kuten kirjoittajakin selittää, ovat psykopaatit ihan omaa luokkaansa, sillä heillä on havaittu aivojen otsalohkorakenteessa puutteita, minkä takia he eivät kykene minkäänlaiseen moraaliin, vastuunkantoon, rehellisyyteen tai myötätuntoon.
Kirjassa käsitellään kutakin perustunnetta tarkemmin ja niihin liittyviä aivoalueita, joissa aktivaatiota havaitaan (laitteilla) tunneilmaisun aikana. Myös onnellisuutta käsitellään, mikä mielestäni on keinotekoinen termi, jonka synonyymi on tyytyväisyys, mutta jolla tarkoitetaan ilon ja kiitollisuuden ja jopa rakkauden laatua tunnetilana.
Tunteet myös tarttuvat. Jonkun nauru saa muutkin iloiselle päälle ja on siten sosiaalista liimaa, kun toisen ihmisen jatkuva negatiivisuus pilaa muidenkin tunneilmapiirin. Kirjoittaja sanoo, että ei ymmärrä altruismia, jota arvelee näytteleväksi hyväntekijyydeksi, vaikka on ihmisiä, jotka ovat niin myötätuntoisia, että antavat omastaan ja ovat valmiita auttamaan hädän hetkellä. Esimerkiksi vanhemmat ovat yleisimmin aitoja altruisteja lapsiaan kohtaan. Jeesuksen, Äiti Teresan ja Dalai Laman kaltaisia ihmisiä Nummenmaa pitää vain harvinaisina poikkeuksina. Itse pidän myös erilaisia muoteja ja trendejä kollektiivisina tunnetiloina, jotka ruokkivat ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä. Mediakin vaikuttaa uutisoinneillaan ihmisten kollektiivisiin tunnetiloihin. Tästä syystä pidän ihmistä ensisijaisesti tunneolentona, joka kykenee samastumaan, torjumaan tai ilmaisemaan kaikenlaisia tunteita - ihmisten käyttämät sanatkin ovat joka ikinen omanlaisiaan tunneolioita, kuten filosofi Sartre on aikoinaan sanonut.
Mielenkiintoisimpia esiin tuotuja tutkimustuloksia kirjassa olivat muun muassa:
- Rintaruokitut lapset ovat selvästi pulloruokittuja lapsia älykkäämpiä (18 % älykkäämpiä kuin 68 % ikätovereistaan).
- Perheissä, joissa lapset ja aikuiset ruokailevat yhdessä, käyttävät lapset vähemmän päihteitä, ovat vähemmän masentuneita tai itsetuhoisia ja käyttäytyvät paremmin.
- Suurista sisarusperheistä tulevilla on yleensä vähemmän ystäviä.
- Ihmisten aktiiviseen sosiaaliseen verkostoon mahtuu keskimäärin noin 150 ihmistä. Yli 40 % ajasta kuluu viiden lähimmän ystävän kanssa.
- Juutalais- ja hindutalouksista yli 35 % tienaa yli 100 000 dollaria vuodessa, kun jehovantodistajatalouksista siihen yltää vain noin 4 % (USA).
- Pohjoismaissa ihmiset luottavat toisiinsa 70-prosenttisesti, kun Brasiliassa ja Kolumbiassa toisiin ihmisiin luottamus on alle 10 % luokkaa.
- Kaikkialla maailmassa miehet tekevät yli 75 % kaikista rikoksista, joissa alle 25-vuotiaat ovat yliedustettuja.
- Suomessa 60 % vangeista on rikoksenuusijoita.
- Väkivaltaisuus periytyy 50-prosenttisesti ja että väkivaltaan taipuvaiset nauttivat yleensä myös väkivaltaviihteestä.
- Ihminen on väkivaltaisimmillaan 2-vuotiaana, kun ei ole vielä myötätuntoa ja impulssikontrollia (otsalohko), mutta minuus vahvistuu.
Ahdistusta ja masennusta käsitellessä olisi ollut mielenkiintoista tietää myös kognitiivisen dissonanssin aiheuttamasta ahdistuksesta. Siis sellaisesta, jossa keskenään ristiriitaisia vastuita ja velvoitteita on niin paljon, ettei ihminen kykene enää niistä selviytymään, mikä on nykyajan työyhteisöissä hyvin tyypillistä. Sen sijaan Nummenmaa sanoo, että stressin aiheuttajista suurin on epävarmuus, mitä en suoraan allekirjoita. Epävarmuus on ihmiselle luontainen olotila eikä stressitila.
Optimismista Nummenmaa puhuu motivaatiotilana, joka ruokkii yrittämään uudestaan ja tekemään parhaansa. Hauska havainto on sekin, että kun huippu-urheilija päätyy jonkun maineikkaan lehden kanteen, alkaa urheilijan alamäki.
Plasebo-vaikutus tarkoittaa, että kun lääkäri kertoo, että lääke tehoaa hyvin, alkaa sairas toipua, vaikka söisi sokeripillereitä. Nosebo-vaikutus taas tarkoittaa, että jos ihminen ajattelee kuolevansa vaikkapa sydänkohtaukseen, kuolee hän juuri siihen 4 kertaa todennäköisemmin kuin johonkin muuhun. "Sitä saat, mitä tilaat" sanottiin joskus kansanperinteessäkin.
Kirjan loppupuolella esiteltiin hyvin mielenkiintoinen Trinidad-tutkimus (1972), jossa tutkimuskohteina olivat erään kylän afrikkalais- ja intialaislapset, jotka kävivät samaa koulua. Kummankin kulttuuripiirin lapset ajattelivat toisistaan stereotyyppisesti: afrikkalaislapset pitivät intialaislapsia kurinalaisina ja yliluonnollisina raatajina, jotka eivät osaa nauttia elämästään. Intialaislapset pitivät afrikkalaislapsia hetkessä elävinä, impulsiivisina ja nautinnonhaluisina. Tutkijat huomasivat, että afrikkalaislapsilla todellakin oli huono itsehillintä, he menestyivät huonommin koulussa ja suhtautuivat tulevaisuuteen vähemmän kunnianhimoisesti, he myös käyttäytyivät holtittomammin kotona ja koulussa kuin intialaislapset. Ryhmistä paljastui eräs merkittävä mutta selittävä ero: intialaislapsilla oli turvallinen perheyhteisö, jossa isä ja äiti huolehtivat tarkoin lapsistaan, kun taas afrikkalaislapset olivat yleensä isättömiä. Ja kun tutkittiin pelkästään isättömiä perheitä molemmista ryhmistä, ei enää löytynyt eroja lasten käyttäytymisen välillä. Isälläkin näyttää olevan merkitys lapsen kehityksessä!
Nummenmaan kirja on laaja ja monisanainen opus, josta saa paljon mielenkiintoista tietoa tunteista ja ihmisestä ylipäätään. Ainoastaan seksi-sanan viljelyä olisi voinut hieman vähentää.
(C) Copyright 2019 Tuula L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti