Saudiarabialainen toimittaja ja runoilija Hissa Hilalin ensimmäinen kilpailuruno käsitteli katsojille ja tuomareille täytenä yllätyksenä naisen ja miehen välistä suhdetta:
Pohjoisen beduiini-naisilla on sanonta:
Mieheen ei ole naissuhteessa luottaminen.
Mies mielistelee halutessaan,
mutta julmistelee lähtiessään.
Mies on muka naisen turva,
mutta luottaa ei kannata.
Mies lupaa maat ja taivaat mutta
lähtiessään tyrkkää naisen kumoon.
Mies lupaa maat ja taivaat mutta
lähtiessään tyrkkää naisen kumoon.
Mies lankeaa aina
kun nuori nainen poimii ruusun.
Hän taipuu heti
nuoren kukkeuden edessä.
Ei ehdi salama välähtää,
kun orhi siirtyy seuraavaan.
Ei ehdi salama välähtää,
kun orhi siirtyy seuraavaan.
Morsian on kohta entinen,
ja uusi pyyhkii vanhan muistot.
Morsian on kohta entinen,
ja uusi pyyhkii vanhan muistot.
Siinä unohtuu entinen elämä,
uuden viehätyksen edessä.
Hyväksikäyttäjä kun ryövää kunnian,
jää osattomaksi lyöty morsian.
Eihän koskaan jalo tammakaan
unohtaa voi omia varsojaan!
Hyväksikäyttäjä kun ryövää kunnian,
jää osattomaksi lyöty morsian.
Eihän koskaan jalo tammakaan
unohtaa voi omia varsojaan!
Naisen suru velloo esiin,
verhoutuu katse kyynelvesiin.
Kuinka monta naista onkaan
langennut vaimonkeräilijän paulaan!
Uhrina on nainen jalosyntyinen,
tilalla pelkkä noita naisentapainen.
Tietenkin runo aiheutti kohun täysin patriarkaalisessa maassa. Hissa kertoo avoimesti, miten poliittisin sopimuksin ennen avoimesta maasta tuli yhtäkkiä naisvihamielinen. Esiintyminen nosti mediamyrskyn. Pilkkaa ja arvostelua mutta ihailuakin riitti. Hän kirjoitti uuden runon toiseen kilpailupäivään:
Runoni ovat täynnä tuhovoimaa.
Runoni ovat täynnä tuhovoimaa.
Ne iskevät suoraan ajatuksiin.
En lähde seuraamaan typeryksiä,
vaikka olisivat enemmistössä.
Runoni ovat täynnä tuhovoimaa.
Ne iskevät suoraan ajatuksiin.
En piittaa typeryksistä, vaikka
kävisivät joukolla kimppuuni.
Kiihkeänä asettelen kauniita sanoja,
taistoon olen valmis niiden puolesta.
Jälleen kohistiin. Nyt tuli kannustusta ja suosiota. Kolmantena kilpailupäivänä Hissa tarttui arimpaan aiheeseen, mitä maassa voisi kukaan edes ajatella. Hän iski sanansa suoraan tabuun lausuen aluksi perustelun runolleen:
"Monia pelottaa liikaa. Siitä vaietaan, vaikka sen vaara vaanii koko yhteisöämme. Moni runoilija puhuu omista pikku tyhjänpäiväsyyksistään. Kun nousee lavalle, pitää kuitenkin uskaltaa käsitellä isoja aiheita."
Olen nähnyt pahan uskonoppineiden saarnoissa.
Nykyään hyvettä pidetään paheena.
Olen nähnyt pahan uskonoppineiden saarnoissa,
ja hyvettä pidetään paheena.
Kun kerron totuuden,
pedon olinpaikka paljastuu.
Se on teoissaan ja aatteissaan äkäinen,
alkukantainen ja sokea.
Se on pukeutunut kuolemaan.
Kun kerron totuuden,
pedon olinpaikka paljastuu.
Se on teoissaan ja aatteissaan äkäinen,
alkukantainen ja sokea.
Se on pukeutunut kuolemaan.
Se saarnaa valtaistuimeltaan
ja pelottelee rauhantahtoisia.
Vaikka Hissan sanalliset raipat kohdistuvat vallitsevaan kulttuuriin Saudi-Arabiassa, on runojen sisällöissä kuvattuja piirteitä havaittavissa omassa maassamme käytävissä keskusteluissa. Myös meillä ideologiat ovat sokaisseet politiikan. Myös meillä ihmisyyden määrittely on alistettu sukupuolisuudeksi. Nämä ideologiset mittatikut ja eristävät lokeroinnit tuhoavat yhteiskuntaa ennemmin kuin rakentavat sitä. Perinteet uhrataan trendikkäille ideologioille.
Miehen ja naisen tai "muunsukupuolisten" väliset suhteet ovat nykyään kertakäyttöisiä ja lyhytikäisiä hyötysuhteita, joissa oma mielihyvä on suhteen sisällön pääasiallinen tavoite. Seksi on nykyään "harrastus", johon kaikilla on oltava "vapaus" ja "mahdollisuus". Niinpä tätä harrastusta tuetaan maksuttomalla ehkäisyllä. Epävarmuus omasta viehätysvoimasta vaihtuu botoxiin ja täyteaineisiin. Itsekkään kivan kokemista kiihdytetään erilaisilla opiaateilla, jotka halutaan vapaaseen käyttöön. Terveydelliset tai inhimilliset seikat ovat näissä harrasteissa toisarvoisia. Rakkaus on raiskattu, lempeä kiintymys tuomittu, toiseen sitoutuminen hylätty. Eläköön vapaus, tulkoon riippuvuus!
Toisessa runossa kuvattu typeryys ilmenee kaikkialla suomalaisesssakin yhteiskunnassa. Kun joku kritisoi yleistä menoa vaikkapa perinteillä, kulttuurilla tai Raamatulla, on jo moni vaatimassa kritisoivan mielipidettä "poltettavaksi roviolla" ja tekee tutkintapyyntöjä vihapuheesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kuka tahansa voi siis tehtailla tutkintapyyntöjä tai kehitellä kanteita mistä tahansa puheista, mikä kulloinkin ei miellytä kuulijaa. Vapauden ilosanomaan kuuluu, että oman sukupuoli-identiteetin saa itse valita genetiikasta huolimatta. Tätä toitotetaan teini-ikäisille, joilla on muutoinkin hapuilua itsetuntonsa kanssa. Aivotkin ovat vielä kehityksensä välivaiheessa, eikä sitä oteta huomioon. Mille tahansa typeryydelle on jo annettu kaikki sormet. Media raportoi eikä kysy miksi, vaikka vapaudeksi nimitetty ideologinen kehitys luo enemmän ahdasmielisyyttä kuin vapautta.
Kolmas runo sopii kuin silmät päähän myös Suomen tilanteeseen. Kirkko, uskonto, Jumala, rippikoulu, uskonnolliset kirjat tai otteet niistä, kirkolliset perinteet, virsien laulanta ja koulujen juhlat, miesten "toksisuus", "persut", isänmaallisuus ja vastaavat ovat nostettu tikun nokkaan ja leimattu pahuudeksi. Uskonoppineet kun eivät enää ole kirkoissa, vaan politiikassa ja aatelobbauksessa.
Sen älähdys on äkäinen ja alkukantainen ja sokea. Kun kerron totuuden, pedon olinpaikka paljastuu. Se saarnaa valtaistuimeltaan ja pelottelee.....
Suosittelen lämpimästi katsomaan dokumentin Areenasta. Linkki ohjelmaan tässä: https://areena.yle.fi/1-4303232
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti