Kielteisyyden vangit

Ruotsalaisen kirjailijan ja konsultin Thomas Eriksonin hauskat kirjat idiooteista ja muista toimijoista ympärillämme jaottelevat ihmispersoonia neljään lokeroon. Mitä ihmistyypeistä pitäisi tietää?


Eriksonin idiootteja eli käyttäytyjärooleja ovat siniset "pilkunviilaajat", keltaiset "lavatähdet", punaiset "kärsimättömät työmyyrät" ja vihreät "rauhanapostolit", näin omin sanoin kuvailtuina. Eriksonin Idiootit ympärillämme -teos on leppoisaa luettavaa, mutta hieman yksioikoinen, sillä siitä puuttuvat ihmisten käytöstä ylläpitävät kielteiset strategiat, jotka ovat opittu jo lapsena. 


Kielteisyys hallitsee ihmisten elämää enemmän kuin myönteisyys. Syynä eivät ole yksinomaan median välittämät ikävät uutiset, "idiootit" työpaikoilla, aggressiiviset pelit ja elokuvat tai "aina ikävä" puoliso kotona. Syynä ovat kielteiset toimintamallit, joita toteutamme "loogisessa" ajattelussamme.

1. Valehtelua huomion saamiseksi tai rangaistuksen välttämiseksi. 

Pieni lapsi koettaa kaikin tavoin miellyttää vanhempiaan, joten hän hakee kehuja erilaisilla kömpelöillä tempuillaan ja tekemisillään. Mikäli lapsi kokee vanhempiensa taholta epäoikeudenmukaisuutta, kuten alituista rankaisua teoistaan, kieltoja vaikkapa hieman äänekkäämmästä ilonpidosta tai syytöksiä ja kuritusta teoista, joita ei ole tehnyt, alkaa lapsi keksiä tarinoita, jotka eivät ole totta. 

Valehtelullaan lapsi yrittää vain selviytyä ja välttyä rankaisemiselta, joten vanhempia miellyttävistä jutuista eli valehtelusta tulee toimintatapa, strategia ja selviytymiskeino. Lapsi voi valehdella myös saadakseen huomiota ja kiitosta.

2. Kateuden siemenet itävät vanhempien esimerkistä.

Myös kateus opitaan kotoa. Kun vanhemmat jatkuvasti vertailevat ääneen kaikkea näkemäänsä ja paheksuvat esimerkiksi rikkaampia ihmisiä, vaikka itsellä ei olisi syytä valittamiseen, kuulee lapsi näitä kielteisiä asenteita ja alkaa matkia vanhempiensa puheita. 

Kateuden ilmapiirissä kasvaneen lapsen on vaikea päästä kateudesta eroon, sillä monesti se johtaa ahneuteen ja suureellisiin kuvitelmiin, jopa illuusioihin. Mikään ei riitä, aina pitää saada enemmän, parempaa, suurempaa, komeampaa sitä ja tätä. 

Mikäli elämä on jo ehtoopuolella, saattaa kade ihminen katkeroitua, sillä hän syyllistää kaikkia muita ihmisiä, paitsi itseään, omien unelmiensa täyttymättä jäämisestä.

3. Ylpeys vääristää minä-kuvan.

Lapsia ihastellaan ja kehutaan monista eri syistä. Mitä enemmän lasta kehutaan ja mitä epärealistisempia kehut ovat, sitä enemmän minä-kuva vääristyy, pöhöttyy ja ylpistyy. 

Ylpeäksi kasvanut ei ymmärrä aikuisenakaan, että hänen kykynsä ja osaamisensa ovat tarkoitettu palvelemaan muita eikä itseä. Heikolla itsetunnolla varustettu ja ylpeä ihminen toimii ainoastaan saadakseen kehuja ja arvostusta itselleen, koska hän on mielessään muita selvästi parempi tai osaavampi, vaikka se ei olisikaan totta. Hän ei osaa arvostaa muita ihmisiä tai heidän osaamistaan. Hän ei myöskään siedä ihmisiä, jotka asettavat hänen ajatuksensa, ideologiansa tai osaamisensa kyseenalaiseksi.

4. Vihainen elää synkkyydessä.

Pahinta, mitä lapselle voi tapahtua on se, että vanhemmat laiminlyövät lapsensa täysin. Lapsi ei saa hellyyttä, syliä, suukkoja, lohtua, turvaa tai rakkautta lainkaan. Hän on vanhemmilleen vain omissa oloissaan ja mieluiten hiljaa huoneessaan nettiä tuijottava tai leluillaan leikkivä olio. 

Mitä lapsi oma-aloitteisesti tai iloisesti tekeekään, häntä moititaan, hänelle tiuskitaan ja laiminlyödään kaikin tavoin tunteiden tasolla. Lapsen surkastunut tunne-elämä jää synkkyyteen ja kehittyy iän myötä vihaisuuteen kaikkia ja kaikkea, jopa itseä kohtaan.

5. Laiska ja saamaton on liiaksi passattu.

Suurta vahinkoa lapselle aiheuttavat vanhemmat, jotka passaavat lastaan kaikin tavoin. Lapset ovat älykkäitä, joten he oppivat nopeasti, miten vanhempien liiallista palvelualttiutta voi käyttää hyväksi. Strategiana voi olla itku-potku-raivarin aiheuttaminen julkisella paikalla, suurin silmin anominen, jankuttaminen tai muu keino, jolla vanhempi luovuttaa päätösvallan lapselleen. 

Lapsi "tahtoo" olla siivoamatta huonettaan, korjaamatta vuodettaan, tekemättä läksyjään, tiskaamatta astioita, viemättä roskapussia, leikkaamatta nurmikkoa, osallistumatta yhteisiin asioihin tai muutoin haluaa vain olla omissa oloissaan muiden häiritsemättä. 

Silti hän juoksuttaa vanhempiaan omilla asioillaan, kuten haetuttaa jäätelöä, sipsejä, energiajuomaa kaupasta, käskee nostaa vaatteet komeroon, pestä farkut jne. Tällaisen lapsen vanhempi ei ymmärrä kasvattavansa laiskaa ja saamatonta aikuista. 

6. Kiroilu pilaa henkisen kehityksen ja ilmapiirin.

Jos kotona kiroillaan paljon, oppii lapsi vanhemmiltaan ilmaisutavan, jolla hän kuvittelee olevansa aikuisempi ja vahvempi. 

Kirosanat ovat voimasanoja, jotka luovat välittömästi voimakkaan kielteisen ilmapiirin. Niiden huono puoli on sekin, että ne estävät lapsen henkisen kasvun ja ymmärryksen kehittymisen. 

Kun lapsi opettelee ja nuori tai aikuinen käyttää kirosanoja jokaisessa lauseessa, niin ilmaisipa kiroilija iloista tai huonoa asiaa, antaa se ikävän kuvan ihmisen kypsyydestä, älykkyydestä ja luonteesta. 

Kirosanoja sinkoilevassa keskustelussa on on aina kielteisyys läsnä, samoin työpaikoilla ja kodeissa, joissa kiroillaan. Sanotaan, että kun kiroilet, kutsut pahuuden paikalle, ja se ilmestyy nopeammin kuin ehdit sanaa lopettaa.

Kielteisyydestä pääsee eroon

Kielteiset tavat ja asenteet opitaan aina jostakin, yleensä kotoa jo varhain lapsuudessa. Näihin tunne- ja asenneloukkuihin jäädään ja ihmetellään, kun elämässä on niin huonoa tuuria, huonoja ihmissuhteita, huonoja työpaikkoja, huonoja puolisoehdokkaita, huonoa palkkaa ja niin edelleen. Kiitollisuutta ei koeta mistään. Omat kielteiset asenteet ja tekemiset jätetään tutkimatta ja miettimättä niiden alkuperää. 

Meidän tulee kunnioittaa vanhempiamme, sillä he ovat tehneet parhaansa lastensa eteen sekä osaamisensa että ymmärryksensä myötä. On muistettava, että jokainen lapsi syntyy omanlaisenaan, sillä syntymässä on mukana entisen elämän kuormaa eli taipumuksellista luonteikkuutta. 

Tunnemme ihmisiä näiltä kaikilta kielteisyyden alueilta, ja olemme olleet itsekin jollakin tapaa kielteisiä. Kielteisyydestä voi kasvaa ulos. Jokainen voi muuttaa elämänsä myönteiseksi ja ilontäyteiseksi ilman, että tarvitsee psyyken ammattilaista tai kirjallisuuden tarjoamaa lokerointia päätä selvittämään. 

Mikäli kärsit kielteisyyden täyttämästä elämästä, rukoile itsellesi apua. Huomaat jo muutamien päivien, viikkojen ja kuukausien kuluessa, miten saat koko ajan uudenlaista, myönteisempää tunnesisältöä elämääsi. 

Älä hukkaa elämäsi tärkeintä psykiatria, Jumalaa, joka on valmiina sisällä sielussasi auttamassa, jos vain Häneltä apua pyydät. Voit myös rukoilla jonkun kielteisyydessä elävän ihmisen puolesta. Sekin huokaus ja toive varmasti kuullaan.

(C) Copyright 2019 Tuula L.