Maakuntalehti haastatteli kahta opiskelijaa, jotka olivat olleet vasemmistoliiton vaalitilaisuudessa. Heti perään alkoi perussuomalaisten tilaisuus sen puheenjohtajan johdolla, mutta tähän kuulemiseen opiskelijoilla ei mielenkiinto riittänyt, koska "perussuomalaiset arvot" eivät sopineet heille. Mistä nuo opiskelijat tietävät, sopivatko perussuomalaisten arvot heille, jos he eivät ota eri puolueiden "arvoista" selvää. Yhden aatteen politiikka on vain yksi esimerkki siitä, miten yleissivistys katoaa. Eikä se ole lainkaan hyvä asia. Tässä syy.
Maailman tila on tällä hetkellä varsin räjähdysherkkä. Meneillään on kymmeniä ellei jopa satoja erilaisia sotia ympäri maapallon. Sodat syttyvät yleensä siitä, että jollakulla on mielipide ja sille on olemassa vastamielipide eli "vihollinen".
Ihmisistä on tullut yhden aatteen tai asian kantajia. Tuohon aatteeseen takerrutaan kuin takiainen, hyvin tunteikkaasti ja intohimoisesti. Kun tuo tunne on voimakas, se voittaa järjen eivätkö aivot kykene vastaanottamaan mitään sellaista, jolla oma ajatusmaailma voisi avartua. "On kuin seinille puhuisi". Itselle "kelpaamaton" ajatus on vihollinen ja sitä vastaan on taisteltava. Tässä "mielipidesodassa" some on vailla vertaa. Kiihkoilua tapahtuu silloin, kun kaksi aatetta törmää toisiinsa.
Yhden aatteen ihmiset ovat kuin zombeja. He eivät näe mielipiteiden kirjoa tai asioiden monipuolisuutta ja moniulotteisuutta. Zomibiet eivät ota asioista selvää, joten heillä ei ole yleissivistystä, jonka turvin he voisivat yhteistyötä ihmisten kanssa tehdä. Yhden aatteen ihmiset ovat täysin yhteistyökyvyttömiä.
Yhden mielipiteen aivot ovat kuin ilmapallo: ilmaa riittää, mutta sisältöä ei. Sisältöä aivoihin saa lukemalla ja ottamalla asioista selvää, keskustelemalla erilaisten ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, yrittämällä ymmärtää heidän mietteitään ja pohtimalla heidän perustelujaan. Tällainen vuorovaikutus rikastuttaa itseä ja auttaa ymmärtämään ihmisiä laajemmin.
Yleissivistys on katoamassa. Suomessa akateemisesti koulutetut ovat perinteisesti olleet niitä, joita on pidetty oppineina ja "yleissivistyneinä". Valitettavasti tutkinnot sisältävät entistäkin tarkempaa tietoa tutkimusaiheesta mutta yhä suppeammin jopa oman tieteenalan sisällä. Vasta nyt on herätty sille, että opintoja pitäisi tehdä poikkitieteellisesti uusien oivallusten saamiseksi.
Yleissivistynyt ihminen on kuin "kävelevä google". Tällaisella on laajasti tietoa lukuisilta eri toimialoilta ja eri tieteistä. Hän on utelias ja tunkee aivonsa milloin mihinkin tietoon, josta on kiinnostunut. Hän opiskelee laajasti ja jatkuvasti eri asioita: tieteitä, taiteita, kulttuureja, kieliä, kirjallisuutta, politiikkaa, kädentaitoja tai mitä tahansa laidasta laitaan oman ammatillisen tietotaitonsa lisäksi. Tunnetuimpia suomalaisia yleissivistyneitä olivat mm. Paavo Haavikko (1931-2008) ja Erno Paasilinna (1935-2000) ja elävistä mm. Osmo Rauhala (s. 1957). Naisista mm. Lenita Airistoa (s. 1937) voidaan pitää myös tällaisena. Yleissivistyneet tuntevat myös maailmaa, sillä he liikkuvat paljon ulkomailla ja erilaisissa kansainvälisissä seurapiireissä.
Yleissivistyneelle maailma ja ihmiset hahmottuvat mieleen aivan eri tavoin kuin yhden aatteen kiihkoilijoille. Yleissivistynyt pärjää kaikkien kanssa ja kaikenlaisissa tilanteissa. Hänen ei tarvitse kiihkoilla aatteilla tai asioilla, sillä ymmärrys on laajaa ja ajattelu levollista mutta pohtivaa ja nopeasti oivaltavaa. Tällaisen kanssa on ilo keskustella, sillä ajatusten vaihto on antoisaa keskustelun osapuolille. Sen sijaan yhden ajatuksen ihminen ei omassa ahdasmielisyydessään tätäkään ihmistä siedä.
Yhden aatteen ihmiset voivat olla joko äärikonservatiiveja tai yltiöliberaaleja, jolloin järki ei toimi kumpaisellakaan. On harmi, että näitä zombeja on yhä enemmän myös politiikassa, minkä takia yhteistyö eduskunnassa ei toimi eikä järkeviä päätöksiä synny. Tämän kaltainen päättäjäjoukko on minkä tahansa organisaation tai kansakunnan tuho.
(C) Copyright 2019 Tuula L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti