Juhlapyhistä ja pyhittämisestä

Pian on taas Pääsiäinen, sitten Äitienpäivä ja niin edelleen. Suurelle osalle meistä juhlapäivät ovat hengähdystaukoa työstä ja kiireistä. Sen enempää miettimättä huokaisemme helpotuksesta ja suunnittelemme kenties mökille tai kylään menoa tai nukkuvamme pitkään. Juhlapyhät ovat menettäneet merkitystään, sillä olemme rutinoituneet niiden käytänteisiin. Pitäisikö Vapun päivä pyhittää työn kunnioittamiselle? Mitä pyhittäminen tarkoittaa?


Jokaisella juhlapyhällä on eräänlainen henkinen ulottuvuus ja luonne. Pääsiäisen tapahtumat tunnemme koulu- ja rippikouluajoiltamme, joten tiedämme Jeesuksen kärsimyksistä ja ristinkuolemasta. Juhlinnassa kyse on kuitenkin rakkaudesta, sillä jokaisena juhlapyhänä juhlitaan tietynlaista rakkautta.

1. Pääsiäisenä juhlimme Jumalan rakkautta ihmiskuntaan

Hän nimittäin antoi uhrata Jeesuksen, Poikansa, koko ihmiskunnan pelastuksen takia. Eli mitä? Jumala siis päätti, että ihminen kärsiköön tietyn aikansa maanpäällisessä helvetissään, mutta kun ihminen viimein huutaa ja rukoilee apua Jumalalta, ilmestyy Jeesus valohahmona sisäisiin silmiin ja armahtaa kärsivää, jolloin tämä saa todellisen uskon Jumalaan ja helpotuksen kärsimyksiinsä. Tämän kaltaista on Jumalan rakkaus ihmiseen. 

2. Pitäisikö Vapun päivänä juhlia rakkautta työntekoon?

"Ain laulain työstä tee..." Ihminen on tarkoitettu tekemään hyvää toinen toisilleen. Siitä syystä teemme työtä ja saamme palkkaa ja muita etuja, kuten eläkettä myöhemmin. Mielestäni Vapun päivänä tulisi juhlistaa juuri sitä, että työtä on ja palkka juoksee ja että työnantajia vielä maastamme löytyy. Kyllä jokaisella ihmisellä on jonkinlainen rakkaus työhönsä, jota tekee, vaikkei sitä ajattelekaan. Moni ei ajattele sitäkään, että hänen työnsä vaikuttaa työnantajan, työkavereiden ja asiakkaiden ohella kaikkialle yhteiskuntaan ja sen eri toimintoihin, siksi veroja maksetaan. Mielestäni on väärää ja työntekoa halventavaa ajattelua, että Vapun päivä olisi tarkoitettu jonkin tietyn ryhmän protesteille, mielenosoituksille tai aggressioille ylipäätään. Juhlivathan opiskelijatkin silloin opinnoistaan suoriutumista.

3. Äitienpäivänä juhlimme äidinrakkautta

Moni ei tiedä, että myös Äitienpäivällä on kristillinen alku. Sitä nimittäin vietettiin ensi kerran 1907 Yhdysvalloissa eräässä Metodistikirkossa. Tällä juhlalla haluttiin korostaa äitien asemaa yhteiskunnassa. Suomessa Äitienpäivää vietettiin ensi kerran 1918. Juhlimme viemällä kukkasia ja lahjoja äideille ja isoäideille.

4. Helluntaina juhlimme Jeesuksen rakkautta häneen uskoviin

Henkinen tapahtuma Helluntain taustalla on se, että ylösnoussut Jeesus antoi rakkaille opetuslapsilleen lahjan, joten nämä kykenivät olemaan profetiayhteydessä Jumalaan (kaikenlainen tiedonsaanti) ja kykenivät parantamaan. Näin Jeesus Kristuksena yhä toimii niitä kohtaan, jotka rakastavat Jumalaa - Isä-Poika-Pyhähenki-kolminaisuutta eli Kristusta.

5. Pyhän Kolminaisuuden päivänä juhlimme omaa rakkauttamme Jumalaan

Tämä kesäkuinen pyhäpäivä lipsahtaa suurimmalta osalta ohi, sillä Jumalaa ei enää kovin tietoisesti rakasteta, jos enää tunnustetaan olemassa olevaksikaan. Vielä vähemmän ymmärretään, mikä on Pyhä Kolminaisuus eli Kristus eli Valkeuden Jumala. Juhlapyhä on peräisin 1000-luvun Englannista ja se ajoittuu aina viikon Helluntain jälkeen. 

6. Juhannusta vietämme parisuhderakkauden merkeissä, vaikka kristinuskossa juhlitaankin Johannes Kastajan rakkautta Jumalaan

Johannes Kastaja toimi saarnaajana, joka kastoi ihmisiä uskoon Jumalan ja Suurimman Profeetan eli Jeesuksen nimissä. Johannes tunsi Jumalan ja sai profetiatietoa, miltä pohjalta saarnansa rakensi. Hän puhui Jeesuksesta ja Hänen tehtävästään ihmisten uskon uudistajana, Vapahtajana kuoleman jälkeen, kun Ylösnousemukseen saavutaan. Maallistuneempi merkitys Juhannukselle on juhlia parisuhderakkautta. Moni pari haluaa häänsä tähän keskikesän juhlaan. 

7. Mikkelin eli Mikaelin päivänä juhlitaan Pyhien Enkelien tarjoamaan rakastavaa suojelusta ihmisille

Tämä kummallinen syyskuun lopun juhlapyhä on ikivanha, sillä Arkkienkelit mainitaan jo Vanhassa Testamentissa ja heitä on kunnioitettu Jumalan Sanansaattajina kautta vuosituhansien. Mikael on kansoja suojeleva Jumalan Soturi, Gabriel on ihmisille Sanansaattaja ja Tiedonantaja, Rafael on uskovien Suojelusenkeli. Nämä ovat Jumalan Lähettiläitä ja Avustajia ja ilmestyvät aina jotakin tarkoitusta varten ja siten ovat tärkeän tiedon välittäjiä. Ne, joilla on Jumalan suoma armo vastaanottaa Jumalallista tietoutta eli profetiaa, saavat joskus myös Arkkienkelien tuomaa tietoutta. Arkkienkeli voi ilmestyä eräänlaisena omanvärisenään valopallona tiedon vastaanottajan silmien eteen. Tieto annetaan sisäisenä tietona, ei äänenä korviin. Meidän ei tulisi vähätellä niitä, joilla näitä enkelikokemuksia on, sillä Enkelin ilmestyminen sisältää aina ihmistä tai ihmiskuntaa pelastavaa tietoa. 

Oma isoäitini kertoi, miten nuoruudessa hänelle ilmestyi Enkeli keskellä yötä sängyn päätyyn. Enkeli on hyvin hohtava ja valkoinen ja sanoi: "Pakkaa tavarasi ja lähde, sillä sota syttyy." Isoäitini oli lähtenyt seuraavana päivänä ja säästyi pommituksilta.

8. Pyhäinpäivänä juhlimme edesmenneitä rakkaitamme

Juhlistamme edesmenneitä rakkaitamme viemällä haudoille kynttilöitä. Juhlapyhää on vietetty jo keskiajalla, mutta silloin juhlittiin Pyhimyksiä ja marttyyreita. Usein muistelemme vainajiamme juuri tästä näkökulmasta, ajattelemme heidän uhrauksiaan ja kestävyyttään kärsimyksissä. Kunnioituksemme on hiljentyvää.

9. Isänpäivänä juhlimme Isänrakkautta

Isänpäivä syntyi sekin Yhdysvalloissa kohta Äitienpäivän jälkeen. Suomessa se tuli almanakkaan jo 1970-luvulla, mutta poistettin ja laitettiin uudelleen 1980-luvun lopulla. Ja huomaa: Isänpäivästä tuli liputuspäivä vasta tänä vuonna maaliskuussa (14.3.2019). 

10. Jouluna juhlimme lähimmäisenrakkautta

Vaikka Joulu on kirkolliskokouksen asettama kalenterin kohta, joka pyhitetty Jeesuksen syntymäjuhlaksi, on paikka väärä, sillä Jeesus syntyi profetiatietojen mukaan 16.10. Juhlikaamme sitä silti Jouluna. Raamatun mukaan itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja mutta vasta Loppiainen on sen tapahtuman juhlaa. Nykyajan Joulu on lasten ja lähimmäistemme arvostamista lahjoilla ja muilla rakkaudenosoituksillamme. 



Juhlan pyhittäminen on outo käsite, joka elää edelleen "jees, on vapaapäivä" -ajatteluna. Ihmisen näkökulmasta pyhittäminen tarkoittaa kunnioittamista ja kiitollisuutta, jota jollekulle osoitetaan. 

Kun vietämme juhlapyhiä, osoitamme sydämellisyyttämme ja kiitollisuutemme niille, joita rakastamme ja kunnioitamme. Muistamme heitä kauniilla sanoilla, kukkasilla ja ehkä lahjoillakin.

Kun pyhitämme kristillisen juhla- tai vapaapäivän, osoitamme kiitollisuutemme ja rakkautemme Jumalalle, jolloin samalla kaikesta sydämestämme kunnioitamme Häntä. 

Myös elämämme on pyhää, henkistä evoluutiota ja sen tähden meille annettua ajallista oloa, josta voisimme olla kiitollisia ja kunnioittaa sitä. Silti käytämme aikamme elämämme tuhoamiseen emmekä vaalimiseen ja sielumme kehittämiseen. Rakastakaamme edes elämäämme ja luontoamme.

Meidän tulisi osoittaa kauniit sanamme ja kiitoksemme jokaisesta päivästä Jumalalle, joka uuden armonpäivän kullekin antaa. Näin pyhitämme Jumalaa, joka on Kaikkein Pyhin.

(C) Copyright 2019 Tuula L.