Tarinat kirjoitetaan yleensä samalla kaavalla

Missä määrin luova kirjoittaminen on luovaa, jos lasten ja aikuistenkin sadut ja tarinat kirjoitetaan lähes poikkeuksetta samalla kaavalla? Kaunokirjalliset tuotokset ovat enemmänkin älyllisen kekseliäisyyden luomusta kuin luovaa eli täydellisen ainutlaatuista ja uutta hyötyä antavaa.

Mielenkiintoinen tarina syntyy yksinkertaisista aineksista - 
draaman laeista, jotka jo Aristoteles (384-322 eKr.) määritteli Runousoppi-teoksessan. Myöhemmin venäläinen Vladimir Propp (1895-1970) löysi yli 30 erilaista tarinan elementtiä, joita sekoittamalla syntyy erilaisia kertomuksia.

Pääpiirteitä hyville saduille ja tarinoille ovat:

• Motiivit ja episodit, jotka ilmenevät sarjoina tarinan edetessä
• Henkilöhahmojen löysä määrittely
• Sankari, joka on lukijalle helposti samaistuttava hahmo mutta vastustajaan nähden jollakin tavoin heikompi tai heikommassa asemassa
• Tarinan rakenteen on luotava jatkuvaa odotusta ja jännitystä, joka lopulta päättyy onnellisesti
• Yllätysten ja käänteiden on tultava esiin tapahtumien kautta (yleensä kolme käännettä, joista viimeinen huipentuva)

Olennaisia lähtökohtia ovat:

• Epätäydellinen maailma, jossa jokin ongelma ilmenee, joka on ratkaistava
• Tavoitteena vastustajan tuhoaminen tai voittaminen
• Sankarin pääsy parempaan asemaan, kuten prinssiksi, kuninkaaksi, valtiaaksi tms.
• Palkinnon tai prinsessan saaminen, eli onnellinen loppu

Tarinan henkilöhahmot ovat yleensä vakiot:

1. Vastustaja tai roisto, joka uhkaa yhteisöä
2. Sankari eli päähenkilö, joka joutuu ottamaan vastuun tavoitteen saavuttamisesta
3. Liikkeelle lähettäjä, joka sysää sankarin toimimaan tavoitteen puolesta
4. Auttaja tai lahjoittaja, joka antaa keinon toteuttaa tehtävä (saduissa hyvä haltiatar tai enkeli esim.)
5. Valesankari, joka tavalla tai toisella pettää sankarin
6. Sankaritar, prinsessa tai kaunotar, joka omalla tavallaan motivoi sankaria ja jonka sankari lopussa saavuttaa
7. Kaunottaren isä tai esimies, joka kontrolloi kaunotarta ja määrittää tapahtumien kulkua

Sadun kaavaa noudattavat esimerkiksi James Bond -tarinat, jotka ovat lähes edellä kuvatun mallin mukaan tehtyjä. Kirjojen lukijoille ja elokuvien katselijoille jännitys on tärkeämpää kuin vaikkapa romantiikka, joka kirjoitetaan sankarille palkinnoksi - prinssi saa aina prinsessansa.

Muita laadullisia tavoitteita tarinoille ovat:

• Tarinan yksityiskohdat ja faktat oltava oikein
• Sisällön korkea viihdearvo
• Kulttuurinen merkittävyys (Huom! Yleensä paksuja romaaneja arvostetaan eniten)
• Arvomaailman ajankohtaisuus

Kriitikot arvottavat teemojen ajankohtaisuutta, sillä yleensä jokin puheenaiheena olevan teeman mukainen teos saa kriitikoilta eniten huomiota. Myös kirjallisuuspalkinnot kohdistuvat trendikkäistä aiheista kirjoittaville.

Tärkeintä tarinassa on silti se, että se imaisee lukijan mukaansa eikä päästä otteestaan ennen kuin lopputulos selviää. Puhutaan lauseen ekfratisuudesta eli kuvailutyylistä, jossa lause itsessään ilmaisee tarinan verran nähtävää lukijan mielikuvituksen silmiin.

Profetiakirjat ovat ainutlaatuisuudessaan ja hyödyllisyydessään todellista luovuutta, sillä ne eivät perustu kekseliäisiin lause- ja tarinarakenteisiin tai elementteihin, vaan sieluyhteydessä vastaanotettuun hyötytietoon, joka voi koskea mitä tahansa maailman ilmiötä.

(C) Copyright 2019 Tuula L.