Jumala on valtaosalle ihmisistä pelkkä sana, joka herättää erilaisia tunteita. Kielteisyys ja vastustaminen liittyvät tietämättömyyteen. Hurmoksellisuus ja yli-innokas julistaminen sekä väkivalloin uskoon pakottaminen ovat nekin tietämättömyyttä, jossa oma itsekäs tahto ja tunnetila ovat saaneet otteen ihmisestä.
Oma elämämme on täysin riippuvaista Jumalasta, sillä ilman Jumalaa emme voisi elää. Jumala itse on kaikkialla oleva Elämä, sen syy ja alku, sen kulku ja loppu. Luoja-Sieluna Hän on myös ihmissielun synnyttäjä, sen "kouluttaja" sekä maanpäällisen taipaleen jälkeen sielun vastaanottaja.
Maanpäällinen elämä on ihmisen kiirastuli, jossa sielun on päästävä itsekkäästä kapinastaan. Jokaisen tulee jalostua kyvyillään palvelemaan muita kanssaihmisiään sekä löytää Jumala eli Totuus sisäisesti sielustaan. Tämä tarkoittaa, että ihmissielun Tie itsensä taakse ja siellä olevan elävän ja puhuvan Jumalan tuntemiseen löytyy vain kunnioittamalla Elämää eli kanssaihmisiä ja luontoa ja elämällä Totuudessa.
Ihminen jalostuu erilaisten kriisien ja vaikeuksien kautta ja oppii vähitellen ymmärtämään henkisiä asioita. Jumalan näkökulmasta ihmissielun päämäärä on puhdistua rakastamaan ensisijaisesti Jumalaa ja sitä kautta lähimmäisiään. Ihminen kuitenkin kapinoi kaikin tavoin Jumalaa vastaan. Koska Jumala on armollinen, johdattelee Hän ihmistä läpi elämän, kunnes tämä älyää kääntää huomionsa Jumalaan, esimerkiksi pyytämällä apua.
Rukous on Jumalan puhuttelua, joten ihmissielu alkaa antaa vaikeuksista selviytymisistään kiitosta ja kunniaa Jumalalle. Ihminen myös ymmärtää omien voimiensa rajallisuuden ja tietää saavansa asiat kuntoon yksin Jumalan avulla, sillä Hänellä on Valta antaa ihmiselle kaikki tarpeellinen. Näin ihmissielu ymmärtää Jumalan itsessään sisäisenä Voimana, jolle kaikki Kunnia kuuluu ja rukouksella osoitetaan.
Elämän kulku on jokaiselle ihmissielulle johdatusta kohti todellista uskoa Jumalaan. Nyt ihminen on alkanut ymmärtää, että hänen sisällään on kaikkea tarkkaileva Jumala. Siksi ihmissielu on antautunut Pojan lahjoittamaan Isä Meidän -rukoukseen, jota Jumala kuulee mielellään. Ihmissielu pyrkii kaikin tavoin pysymään Jumalassa: hän tahtoo elää Totuudessa ja Lähimmäisenrakkaudessa ja olla kuuliainen Jumalalle kaikessa. Oikean hetken koittaessa Jumala antaa ihmissielulle ihanan armon ja lohdun sielun syvään kaipaukseen Jumalasta, joka näyttäytyy ihmiselle sisäisenä Valkeuden Näkynä.
Näky Pyhästä Kolminaisuudesta eli Kristuksesta ilmestyy siten, että Jumala valtaa ihmissielun mielen näyllä Valkeudesta, jonka keskellä oleva hahmo on Poika. Pojan kasvot ovat kirkkaammat kuin aurinko. Tuo kaikkialle ulottuva Valkeus on Isä, jossa Poika on ja valaisee kaiken. Isä-Poika hallitsee tuota kaikkeutta PyhänHenkensä voimalla. Isä-Poika-PyhäHenki on siis Kristus eli Pyhä Kolminaisuus, jonka kautta todellinen usko ihmissielulle annetaan. Tuota näkyä ihmissielu ei voi koskaan unohtaa.
Ihminenkin kuvittelee mielessään asioita, pukee ne sanoiksi ja toteuttaa tahdonvoimallaan mielensä mukaisia asioita. Ihmisen mieli on kuitenkin omahyväinen, ajattelu itsekeskeistä ja tahdonvoimaa käytetään mitä hirmuisimpiin tekoihin, joten ihmismielen kekseliäisyys on luonteeltaan Paha.
Erilaisten Jumalan antamien kuritusten kautta ihmissielu alkaa vähitellen kuulla soimaavaa omatuntoaan. Sen myötä ihminen alkaa ymmärtää omien tekojensa haitallisuutta muille ja tuhovoimaa luonnolle. Lopulta ihminen alkaa havaita, että kaikki teot ja tahtominen ovat alkaneet mielihaluista (himot ja halut) ja itsekkäästä ajattelusta (minä-keskeisyys). Ihminen katuu ja kääntyy Jumalansa puoleen, jotta tämä poistaisi sielua kiduttavan syyllisyyden.
Ihminen on sieluna täysin riippuvainen Jumalasta. Vaikka ihminen ei Jumalasta sisällään mitään ymmärtäisi, tarkkailee Jumala häntä koko ajan tietäen, mitä ihminen ajattelee milloinkin, mitä tahtoo ja mitä tekoja tekee.
Ihmisellä on vapaa tahto toimia elämässään haluamallaan tavalla. Ihmisellä on taipumus pahoihin eli itsekkäisiin ja omahyväisiin tekoihin lähimmäisiään kohtaan, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Siksi ihmissielu ei voi välttyä kärsimyksiltä elämänsä aikana.
Kapinansa ihmissielu toteuttaa uskomalla mitä tahansa muuta kuin Jumalaa, kohdistamalla toivonsa epämääräisiin ilmiöihin ja asettamalla rakkautensa epäilyttäviin asioihin.
Ihminen on tarkoitettu avuliaisuuteen ja työhön, jolla palvelee lähimmäisiään. Ihminen on tarkoitettu antamaan lohtua ja Toivoa läheisilleen, jotta heidän elämänhalunsa virkoaa ja pysyy voimakkaana. Ihminen on tarkoitettu uskomaan Jumalaan, joka antaa kaikenlaista Hyvyyttään, myös jokapäiväisen leivän. Ihminen on tarkoitettu luomaan Hyviä asioita ihmiskunnan ja luonnon hyväksi.
Jumalan Armon ja yhteyden Jumalaan ihmissielu saavuttaa siten, että kääntää Toivonsa Jumalaan, luottaa ja uskoo Häneen ja palvelee hyväntahtoisesti muita omalla osaamisellaan.
Usko, Toivo ja Lähimmäisenrakkaus ovat jokaisen ihmissielun suojamuuri sekä maailman pahuutta mutta myös omaa pahuutta vastaan. Tämä suoja hankitaan Isä Meidän -rukouksen avulla.
Tästä syystä profeetat kautta aikojen ovat sanoneet, että ihmisen tulee maanpäällisen elämänsä aikana oppia rakastamaan Jumalaa kaikesta mielestään, voimastaan ja sydämestään sekä rakastamaan lähimmäistään kuten itseään. Maanpäällisen elämän jälkeen yksikään ihmissielu ei enää näitä kykyjä voi saada, ne on hankittava täällä elon aikana.
(C) Copyright 2019 Tuula L.
1. Jumala on kaikkialla läsnä oleva Elämä, sen Totuus sekä ihmissielun alku ja loppu.
Oma elämämme on täysin riippuvaista Jumalasta, sillä ilman Jumalaa emme voisi elää. Jumala itse on kaikkialla oleva Elämä, sen syy ja alku, sen kulku ja loppu. Luoja-Sieluna Hän on myös ihmissielun synnyttäjä, sen "kouluttaja" sekä maanpäällisen taipaleen jälkeen sielun vastaanottaja.
Maanpäällinen elämä on ihmisen kiirastuli, jossa sielun on päästävä itsekkäästä kapinastaan. Jokaisen tulee jalostua kyvyillään palvelemaan muita kanssaihmisiään sekä löytää Jumala eli Totuus sisäisesti sielustaan. Tämä tarkoittaa, että ihmissielun Tie itsensä taakse ja siellä olevan elävän ja puhuvan Jumalan tuntemiseen löytyy vain kunnioittamalla Elämää eli kanssaihmisiä ja luontoa ja elämällä Totuudessa.
2. Jumala on Kaikkivoimainen Isä, joka johdattaa jokaista ihmissielua sen tarkoitusta kohti
Ihminen jalostuu erilaisten kriisien ja vaikeuksien kautta ja oppii vähitellen ymmärtämään henkisiä asioita. Jumalan näkökulmasta ihmissielun päämäärä on puhdistua rakastamaan ensisijaisesti Jumalaa ja sitä kautta lähimmäisiään. Ihminen kuitenkin kapinoi kaikin tavoin Jumalaa vastaan. Koska Jumala on armollinen, johdattelee Hän ihmistä läpi elämän, kunnes tämä älyää kääntää huomionsa Jumalaan, esimerkiksi pyytämällä apua.
3. Jumala näyttäytyy ihmissielulle sisäisesti Kolminaisuutena ja sen Valkeutena silloin, kun Jumala tahtoo antaa lahjana todellisen uskon
Elämän kulku on jokaiselle ihmissielulle johdatusta kohti todellista uskoa Jumalaan. Nyt ihminen on alkanut ymmärtää, että hänen sisällään on kaikkea tarkkaileva Jumala. Siksi ihmissielu on antautunut Pojan lahjoittamaan Isä Meidän -rukoukseen, jota Jumala kuulee mielellään. Ihmissielu pyrkii kaikin tavoin pysymään Jumalassa: hän tahtoo elää Totuudessa ja Lähimmäisenrakkaudessa ja olla kuuliainen Jumalalle kaikessa. Oikean hetken koittaessa Jumala antaa ihmissielulle ihanan armon ja lohdun sielun syvään kaipaukseen Jumalasta, joka näyttäytyy ihmiselle sisäisenä Valkeuden Näkynä.
Näky Pyhästä Kolminaisuudesta eli Kristuksesta ilmestyy siten, että Jumala valtaa ihmissielun mielen näyllä Valkeudesta, jonka keskellä oleva hahmo on Poika. Pojan kasvot ovat kirkkaammat kuin aurinko. Tuo kaikkialle ulottuva Valkeus on Isä, jossa Poika on ja valaisee kaiken. Isä-Poika hallitsee tuota kaikkeutta PyhänHenkensä voimalla. Isä-Poika-PyhäHenki on siis Kristus eli Pyhä Kolminaisuus, jonka kautta todellinen usko ihmissielulle annetaan. Tuota näkyä ihmissielu ei voi koskaan unohtaa.
4. Jumala on ihmisen kaltainen mutta Kaikkitietävä Sielu, jolta ihmissielu on saanut sielunkyvyt luovia toimiaan varten
Ihmisellä on samanlaiset sielunkyvyt kuin Luoja-Isällään: visuaalisesti toimiva mieli ja sanallinen ajattelukyky sekä yksilöllinen tahdonvoima. Jumala aloittaa luomistyönsä luomalla mieleisensä näyn ja sitten sanallaan sanoo ja tahdonvoimallaan toteuttaa lopputuloksen, joka on aina Pyhä. Luomisvoimansa johdosta Jumalaa sanotaan Sanaksi. Hän puhuu sanoilla ja näyttää kuvia myös ihmissieluun, jolloin puhutaan profetiasta - todellisesta luovuudesta.
Ihminenkin kuvittelee mielessään asioita, pukee ne sanoiksi ja toteuttaa tahdonvoimallaan mielensä mukaisia asioita. Ihmisen mieli on kuitenkin omahyväinen, ajattelu itsekeskeistä ja tahdonvoimaa käytetään mitä hirmuisimpiin tekoihin, joten ihmismielen kekseliäisyys on luonteeltaan Paha.
Erilaisten Jumalan antamien kuritusten kautta ihmissielu alkaa vähitellen kuulla soimaavaa omatuntoaan. Sen myötä ihminen alkaa ymmärtää omien tekojensa haitallisuutta muille ja tuhovoimaa luonnolle. Lopulta ihminen alkaa havaita, että kaikki teot ja tahtominen ovat alkaneet mielihaluista (himot ja halut) ja itsekkäästä ajattelusta (minä-keskeisyys). Ihminen katuu ja kääntyy Jumalansa puoleen, jotta tämä poistaisi sielua kiduttavan syyllisyyden.
5. Jumala on läsnä kaikissa ihmisissä sisäisenä Katselijana, Kuuntelijana, Kurittajana ja Armahtajana.
Ihminen on sieluna täysin riippuvainen Jumalasta. Vaikka ihminen ei Jumalasta sisällään mitään ymmärtäisi, tarkkailee Jumala häntä koko ajan tietäen, mitä ihminen ajattelee milloinkin, mitä tahtoo ja mitä tekoja tekee.
Ihmisellä on vapaa tahto toimia elämässään haluamallaan tavalla. Ihmisellä on taipumus pahoihin eli itsekkäisiin ja omahyväisiin tekoihin lähimmäisiään kohtaan, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Siksi ihmissielu ei voi välttyä kärsimyksiltä elämänsä aikana.
Kapinansa ihmissielu toteuttaa uskomalla mitä tahansa muuta kuin Jumalaa, kohdistamalla toivonsa epämääräisiin ilmiöihin ja asettamalla rakkautensa epäilyttäviin asioihin.
Jumalan Armon ja yhteyden Jumalaan ihmissielu saavuttaa siten, että kääntää Toivonsa Jumalaan, luottaa ja uskoo Häneen ja palvelee hyväntahtoisesti muita omalla osaamisellaan.
Usko, Toivo ja Lähimmäisenrakkaus ovat jokaisen ihmissielun suojamuuri sekä maailman pahuutta mutta myös omaa pahuutta vastaan. Tämä suoja hankitaan Isä Meidän -rukouksen avulla.
Tästä syystä profeetat kautta aikojen ovat sanoneet, että ihmisen tulee maanpäällisen elämänsä aikana oppia rakastamaan Jumalaa kaikesta mielestään, voimastaan ja sydämestään sekä rakastamaan lähimmäistään kuten itseään. Maanpäällisen elämän jälkeen yksikään ihmissielu ei enää näitä kykyjä voi saada, ne on hankittava täällä elon aikana.
(C) Copyright 2019 Tuula L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti