Taideteoksen sisältämä informaatio kuvastaa taiteilijan henkisiä arvoja

Kuvataiteessa on vuosikymmenet pohdittu, mitä taide on. Sitä ei ole kyetty määrittelemään. Taide on ilmaisutapa, joka välittää taiteilijan arvomaailmaa, uskomuksia ja mielipiteitä, jotka kuvastavat hänen henkistä näkemystään. Taide on siis tietoa.


Yleensä taideteoksia luokitellaan tyylisuuntien mukaisesti
klassiseen, romanttiseen, moderniin tai realistiseen sekä useisiin muihin luokkiin. Taideteokset voidaan luokitella myös niiden sisältämän informaation kautta. 

1. Aisteja ilahduttava tai ärsyttävä taide

Maisemia, esineitä tai ihmisiä esittävä taideteos vetoaa lähinnä katsojan aisteihin. Se myös tulkitaan aistivaraisesti: miltä se näyttää ja tuntuu, miten teos on toteutettu, mitä aihe esittää, miten taitavasti taiteilija onnistunut kuvaamaan kohdettaan. 

Toteutustapa voi ilmentää mitä tahansa taiteen genreä. Informaatioarvo piilee lähinnä teoksen sisällössä, ketä henkilöä se esittää, mitä esineitä asetelmassa on tai mistä maailman kolkasta maisema on kuvattu. 

Sommittelu, värien ja valon käyttö tai muu taiteilijan omaperäinen ilmaisutapa vaikuttaa myös informaation tulkintaan, laatuun ja luonteeseen. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa presidenteistä ja muista hallitsijoista maalatut teokset, alastonkuvat sekä kansallismaisemien ja luonnon kuvaukset, joilla on myös kansakunnan itsenäisyyttä ja pysyvyyttä korostava luonne. 

Tähän ryhmään voidaan sijoittaa vaikkapa Victor Westerholmin, Elin Danielson-Gambogin, Pekka Halosen ja von Wrightin veljesten teokset sekä Rubensin uhkeat naiset.

2. Älyllinen taide vetoaa katsojan kekseliäisyyteen

Älylliseksi taiteeksi voidaan mieltää vaikkapa dada, surrealismi, abstrakti taide, pop taide tai humoristiset ja naivistiset teokset, joilla ilmaistaan taiteilijan kekseliäitä ja jopa nerokkaita oivalluksia ihmisten, arkielämän tai taiteen luonteesta ja laadusta. Yleensä tämän tyyppinen taide syntyy ja ilmaistaan "tutkielmina" siitä ja siitä.

Pilakuvat ovat hyvä esimerkki, samoin Marcel Duchampin oivallus laittaa pisuaari jalustalle taidenäyttelyyn. Tunnettuja "älykkäitä teoksia" ovat tehneet myös Picasso, Salvador Dali, Kazimir Malevitš, Andy Warhol ja useimmat pilapiirtäjät kuten Kari Suomalainen. 

3. Moraalinen taide on kannanottoa jonkin asian puolesta tai sitä vastaan

Ideologisesti viritetyt taideteokset vetoavat katsojan moraaliin. Neuvostoliitossa ja DDR:ssä aiemmin, Pohjois-Koreassa ja Kiinassa nykyään korostetaan puolueideologiaa moraalisiin tunteisiin vetoavilla julisteilla ja taideteoksilla. 

Myös Yhdysvalloissa moraalinen taide kukoisti 1700-luvulta alkaen, kun länttä valloitettiin alkuperäiskansoilta. Yleensäkin sotien oikeutusta on kuvattu sankarillisilla taistelukuvauksilla, joissa paha tuhotaan. 

Omana aikanamme moraalisia teoksia tekevät taiteilijat voivat ottaa kantaa eläinten oikeuksien, ilmaston, pakolaisuuden tai muun ajankohtaisen hyvä-paha-teeman kautta. 

Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa kohua herättänyt Teemu Mäen Kissantappovideo sekä Noora Schroderuksen häpykarvateokset. 

Uskonnollisia tarinoita kuvaavissa teoksissa on useimmiten kyse juuri ihmisten moraalisiin hyveisiin vetoamisesta.

4. Hengellisiä ilmiöitä kuvataan symbolisilla teoksilla

Kaikilla symbolisilla merkeillä tai teoksilla on vahva hengellinen ulottuvuus. Esimerkiksi risti kirkon tornissa kuvaa sekä kristinuskoa, sen arvoja, syntyä, hengellistä perustaa ja monipuolista toimintaa ihmisten keskuudessa. 

Jos taas risti on kaulassa mutta riippuu ketjustaan ylösalaisin, muuttuu merkitys aivan toisenlaiseksi. 

Hengellisiä teemoja ja ilmiöitä on vaikea kuvata konkreettisesti informaatiorunsauden takia. 

Symbolisia taideteoksia on myös vaikea ymmärtää ja tulkita, jos sen syntytarinaa ei tunneta. 

Uskontoja on tunnettava hyvinkin tarkasti, jotta niistä kertovien teosten tulkinta onnistuu ja ymmärretään hengellisesti. 

Ortodoksien ikonit ovat hyvä esimerkki, sillä muodot, värit, sommittelu, tekniikka ja monet muut tekijät määrittävät tulkinnan. 

Symbolistis-hengellisiä tulkintoja voi tehdä Paul Gauguinin, Hugo Simbergin, Osmo Rauhalan sekä Wassily Kandinskyn teoksista. 

Symbolisteilla on itsellään vahva hengellinen arvomaailma ja näkemys, mistä he ammentavat teoksiaan.

5. Profetiataide kunnioittaa aina Jumalaa ja Hänen hyvyyttään sekä kuvastaa Hänen toimintaansa ihmisten kanssa

Profetiataide syntyy eri tavoin kuin muu taide, sillä profetiassa Jumalalla ja taiteilijalla on näky-kuuloyhteys eli profetiayhteys. 

Jumala puhuu taiteilijan sieluun tai näyttää näyn, jonka taiteilija maalaa parhaan kykynsä mukaan. Mutta tämän kategorian taiteilijoita on harvassa. 

Mikä tahansa mielikuvituksellinen näky ei ole profetiaa, jos jatkuva puhe- ja kuuloyhteys Jumalaan puuttuu. Omana aikanamme taiteen parista ei näitä hengellisiä totuuksia maalaavia tai säveltäviä taiteilijoita löydy. Kirjallista profetiaa on jonkin verran. 

Tunnetuimpia maalaavia profeettoja ovat olleet Hildegard Bingeniläinen, joka myös sävelsi hänelle sieluun annettua musiikkia. Ainakin Michelangelon tiedetään saaneen useimmat teoksensa profetioina. Jean Sibeliuksen Finlandia kuuluu samaan kategoriaan. 

Profetiana annetuilla taideteoksilla on valtavan koskettava ja syvälle tunteisiin vaikuttava luonne.

Kaikki taiteilijat kasvavat ja kehittyvät ja jalostuvat henkisesti elämän aikana, mikä on kaikkien ihmissielujen perimmäinen olemassaolon syy. Taiteilijuuskin alkaa aina aistihavainnoilla ja olemassa olevan jäljittelyllä. Elämänkokemusten kautta kukin taiteilija päätyy tekemään sellaista taidetta, jonka hän itse kokee merkitykselliseksi, olipa se älyllistä, moraalista, hengellistä tai jopa profetiana saatua.


(C) Copyright 2019 Tuula L.