perjantai 18. tammikuuta 2019

Nämä piirteet erottavat profetiatekstit muista kirjoittamisen lajeista

Professori Barbara Newman Illinois Northwestern -yliopistosta on tutkinut saksalaisen nunnan Hildegard Bingeniläisen (1098-1179) profetiana kirjoitettujen tekstien erityispiirteitä. Profetiatekstejä ei voi itse keksiä, vaan profeetaksi "valmennettu" henkilö on ne vastaanottanut - ei omasta tahdostaan, vaan annettuina. 

Profetiatekstit ovat aina jumalallista alkuperää, ja niillä on
tietty laatu, luonne, aihepiiri ja sanoma. 

Tässä esimerkki Raamatusta: 


Sillä ihminen on kuin ruoho, 
ihmisen kauneus kuin kedon kukka. 
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta Herran sana pysyy iäti.
(1. Piet. 1: 22–25.) 

Ja tässä esimerkki vuodelta 2009:


Elämämme on kuten puu huurteinen,
niin kaunis mutta lyhyt, ihmeellinen.
Kun valo kohtaa puun, huuru sulaa, katoaa.
Kun kuolema vie elon hengen, se soljuu
Valoon, Jumalaan.
(Latvala, Veikko 2009, 64)



Huomattavaa runoissa on se, että ilmaisu on täsmälleen samanlaista, vaikka tekstien välinen ikä (sanelun ajankohta) on noin 2000 vuotta. Kun luetaan sanatarkasti käännettyä Raamattua, tulee kiinnittää huomiota ilmaisuihin ja sanelujen erityispiirteisiin. Valitettavasti uudet käännökset ovat stilisoitu modernimpaan ilmaisuun.

Tässä profetiatekstien tunnusmerkit lueteltuina:


  1. 1)  Runsaat adjektiivit, joilla ilmaistaan vaikeita asioita
  2. 2)  Runsaasti huudahduksia, esim. Totisesti!, Ja katso!, Katsokaa!
  3. 3)  Elävä symboliikka
  4. 4)  Runollista visionääristä voimaa
  5. 5)  Vapaa runomitta
  6. 6)  Runsaasti vertauskuvia
  7. 7)  Pikkutarkat ja yksityiskohtaiset näkyjen kuvaukset
  8. 8)  Tekstit visioita, jotka eivät ole kirjallisuutta, vaan ovat enemmän saneluja
  9. 9) Luettaessa asiat piirtyvät mieleen kuvina ja samanaikaisina hengellisten asioiden ymmärryksenä, mitä ei tapahdu tavallista tieto- tai kertomakirjallisuutta lukiessa
  10. 10) Runsaasti ilmaisuja, joissa kuvataan omaa osallisuutta sanoen ”Minä näin”, ”Minä kuulin”

  11. 11) Ilmoitetaan tieto tai lausahdus, jossa ilmoitetaan Sanelijan olemassaolo: kirjoittajan puhuttelu, Ääni taivaasta, Läsnäolo, Ainokainen, Elävä Valo jne. (”Nämä runolliset ajatukset ovat minulle annettu.”)
  12. 12) Kieliopilliset persoonamuodot vaihtelevat, esimerkiksi Minä-muotoinen kerronta voi vaihtua äkkiä Hän-muotoon, varsinkin kun profetia muuttuu huomioiksi, huomautuksiksi, julistukseksi tai tulkitsevaksi ääneksi
  13. 13) Runsaasti luonnon symboliikkaa hengen kuvaamiseksi
  14. 14) Uhkakuvia, varoituksia ja tietoja tulevaisuudesta
  15. 15) Varoituksia, kehotuksia, ohjeita ja tarkkoja neuvoja uhkan estämiseksi
  16. 16) Toimintaohjeita ja lääkityksiä sairauden tai ongelman hoitamiseksi
  17. 17) Opetusta ja ohjeita hengelliseen hyvyyteen ja hyveisiin, kuuliaisuuteen Jumalalle (Totuudelle) ja omille töilleen, joissa on siunaus.
  18. 18) Kerronnassa voimakas tunne ja näky, jossa lukija kokee olevansa sisällä, ”katsomassa ja kuulemassa” tapahtumia.

  19. 19) Runsaasti osoittavia pronomineja (tämä, tuo) 
  20. 20) Selittäviä konjunktioita (sillä...) 


  21. 21) Toistuvia sanoja kuten rauha ja lepo, turvallisuus. 

  22. 22) Runsaasti ennalta ilmoitettua tietoa lähitulevasta tai kaukaisesta tulevaisuudesta, ennusteet toteutuvat aina
  23. 23) Tekstit kertovat joko historiasta, tulevista tai nykyisestä aina uutta tietoa
    24) Jumalan antama tieto on luonteeltaan sellaista, jota ei ihmisälyllä voida keksiä. Esimerkiksi tulevaisuudesta ilmoitetaan aina sellaista uutta tieteellistä tie
    toa, jota ei ole voitu ihmisymmärryksellä kirjoittaa
    25) Myös hengellinen tieto sisältää aina uutta informaatiota
    26) Uudella tiedolla on aina ihmiskuntaa auttava luonne
    27) Toistuvat teemat
    Raamatun kirjoista alkaen: kuvaukset ihmisen pahuudesta

    eli jumalattomuudesta sekä sen seurauksista, sanoma Yhdestä kaikkialla olevasta Jumalasta, Jumalasta Totuutena, Jumalan Rakkaudesta, Armosta ja Hyvyydestä ihmistä kohtaan
    28) Ydinsisältönä Jumalan johdatus; ihmissielua johdatetaan kohti hyvyyttä ja hyvyyden tekoja, totuutta ja rakkautta, Jumalan yhteyttä, joista seuraa elämän onnellisuus
    29) Profeetoilla runsas ja monipuolinen Jumalan kaikkitietävyyttä ja kunniaa ilmentävä tuotanto: tieteellisiä selvityksiä ja tietoteoksia, runoja ja niiden selityksiä, sananlaskumaisia viisauksia, lauluja, hymnejä, sinfonioita, maalauksia ja muita taideteoksia, joilla on ihmiskuntaa auttava luonne. 
  24. 30) Uusia sanoja ja käsitteitä sekä niiden merkitysten selityksiä, kuten Hegumenia, Edontus, Kuuheilä, Karteheli, Kaaripelto (esim. Latvala 2008)
(Lähde: Laamanen, T. 2012: Profetia kirjoittamisen lajina: tapaustutkimus Veikko Latvalasta profetiakirjoittajana s. 267-272)


Profetiatekstejä on kyettävä lukemaan viisaustietona, tunnetietona ja ohjeina moraalisen ja hengellisen ymmärryksen lisäämiseksi. Niillä on sekä symbolinen että konkreettinen informaatioarvo. Tekstit voivat sisältää tieteellisiä faktoja tai historiallista totuutta joistakin tapahtumista tai henkilöistä, mutta ensisijaisesti tekstejä tulee pitää ohjenuorana ihmiselle itselleen paremman elämän saavuttamiseksi. Profetiatekstit ovat aitoa ja puhdasta tietoa ja filosofiaa, mikä tarjoaa oivalluksia ja vastauksia kaikkiin elämän tilanteisiin ja kysymyksiin.

Lukemattomat kirjailijat läpi maailmanhistorian ovat ammentaneet teemansa ja aiheensa omiin teoksiinsa juuri profetiakirjallisuudesta, missä mikään inhimillinen pahuus tai hyvyys ei jää huomaamatta.


Muutamia tunnettuja kirjaprofeettoja Raamatun jälkeiseltä ajalta:
- Hildegard Bingeniläinen (1098-1179)
- Ramon Llull (n. 1232-1315)
- Mestari Eckhart (n. 1260-1327)
- Ristin Johannes (1542-1591)
- Emanuel Swedenborg (1688-1772)
- Veikko Latvala (1940-)

Kyseisiä henkilöitä sanotaan myös mystikoiksi ja tietäjiksi, joilla on ylivertainen ja yliluonnollinen tietous menneistä, nykyisestä ja varsinkin tulevista tapahtumista. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti