Maailman Terveysjärjestö WHO:n tilaston (2016) mukaan itsemurhia per 100 000 asukasta tehdään eniten entisissä Itä-Blokin maissa ja eräissä Afrikan maissa. Mistä on kyse?
TOP 5 sijoja pitävät Guyana (30,2), Venäjä (26,5), Liettua (25,7), Surinam (23,2) ja Kazakstan (22,8). Vähiten itsemurhia tehdään Barbadoksella (0,4), Antiqua ja Barbudalla (0,5) ja Bahamalla (1,6). Ruotsi (11,7), Suomi (13,8) ja Viro (14,4) sijoittuvat keskikastiin.
Erikoista on, että itsemurhaiskuistaan tunnetut Iran (4), Irak (4,1), Pakistan (3,1) ja Syyria (2,4) sijoittuvat tilaston hännille.
Jostain syystä juuri kristinuskoa tunnustavat maat ovat itsemurhien määrissä kärkikastia, kun taas muslimimaat ja juutalainen Israel (5,2) sekä Karibianmeren auringossa kylpevät maat voivat ylpeillä vähäisillä itsemurhilla.
Varmasti köyhyys ja sen siivittämä näköalattomuus lisäävät riskiä itsemurhille, joita miehet tekevät jopa kaksi kertaa enemmän kuin naiset. Suomi pönkittää mediassa mielikuvaa maailman onnellisimmasta maasta ja kansasta, mikä vaikuttaa vitsiltä itsemurhatilastojemme valossa.
1. Toivon eli selkeän vision jostakin, mihin he voivat vankkumatta uskoa ja pyrkiä. Toivo syntyy myös luottamuksesta toiseen ihmiseen, joka antaa synkkyyteen vaipuneelle lempeyttään ja rakkauttaan.
2. Uskon visioon sekä merkityksellisyyden tunteen, joka yleensä toteutuu mielekkään ja mielenkiintoisen työn tai opintojen kautta. Ihmiselle on tärkeää uskoa tulevaisuuteen, omaan työhönsä ja tietää tekevänsä hyödyllisiä asioita itselleen ja muille.
3. Rakkautta, eli saada rakastaa ja olla rakastettu, välittämistä, turvallisuutta ja hyväksyntää, joille perusta luodaan jo lapsuudessa. Rakkautta saaneet lapset ovat luonteeltaan iloisempia ja itsevarmempia sekä rohkeampia tarttumaan asioihin.
Itsemurhariski kasvaa, kun ihminen kokee olevansa hylätty ja ei-rakastettu. Tälle tunnetilalle on siemen istutettu jo lapsena, jolloin vanhemmat pitivät muita asioita tärkeämpinä kuin lastensa tunne-elämän hyvinvointia. Lapset voidaan kasvattaa rakastaviksi tai vihaajiksi.
Lapsen itsetunto kasvaa siitä, että hän saa paljon syliä ja rakkautta, kokee olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi. Tämä tunnetarve tuskin koskaan muuttuu, sillä parisuhteessakin osapuolten on kyettävä samaan toistensa kanssa. Kun syliä ja hellyyttä antaa usein, siitä tulee tapa ja itsetunto vahvistuu.
Sekä lapsi että aikuinen kapinoivat yleensä samasta syystä: hellyyden kaipuusta. Lapsi osoittaa mieltään vihastumalla, rikkomalla paikkoja, lyömällä toista jne.. Aikuinen tekee samaa tai hakee lohtua vieraista suhteista, alkoholista ja muista nautintoaineista tai pahimmillaan itsemurhasta.
Masentuneen toivo ei ei herää lääkkeillä, vaan rakkaudella ja välittämisellä ja merkityksen löytämisellä. Ihmisellä on oltava toivoa, uskoa ja rakkautta, joista rakkaus on suurin ja voimakkain, merkityksellisin motivoiva voima.
(C) Copyright 2019 Tuula L.
TOP 5 sijoja pitävät Guyana (30,2), Venäjä (26,5), Liettua (25,7), Surinam (23,2) ja Kazakstan (22,8). Vähiten itsemurhia tehdään Barbadoksella (0,4), Antiqua ja Barbudalla (0,5) ja Bahamalla (1,6). Ruotsi (11,7), Suomi (13,8) ja Viro (14,4) sijoittuvat keskikastiin.
Erikoista on, että itsemurhaiskuistaan tunnetut Iran (4), Irak (4,1), Pakistan (3,1) ja Syyria (2,4) sijoittuvat tilaston hännille.
Jostain syystä juuri kristinuskoa tunnustavat maat ovat itsemurhien määrissä kärkikastia, kun taas muslimimaat ja juutalainen Israel (5,2) sekä Karibianmeren auringossa kylpevät maat voivat ylpeillä vähäisillä itsemurhilla.
Varmasti köyhyys ja sen siivittämä näköalattomuus lisäävät riskiä itsemurhille, joita miehet tekevät jopa kaksi kertaa enemmän kuin naiset. Suomi pönkittää mediassa mielikuvaa maailman onnellisimmasta maasta ja kansasta, mikä vaikuttaa vitsiltä itsemurhatilastojemme valossa.
Ihmiset tarvitsevat hyvään elämään ja tyytyväisyyteen kolme asiaa:
1. Toivon eli selkeän vision jostakin, mihin he voivat vankkumatta uskoa ja pyrkiä. Toivo syntyy myös luottamuksesta toiseen ihmiseen, joka antaa synkkyyteen vaipuneelle lempeyttään ja rakkauttaan.
2. Uskon visioon sekä merkityksellisyyden tunteen, joka yleensä toteutuu mielekkään ja mielenkiintoisen työn tai opintojen kautta. Ihmiselle on tärkeää uskoa tulevaisuuteen, omaan työhönsä ja tietää tekevänsä hyödyllisiä asioita itselleen ja muille.
3. Rakkautta, eli saada rakastaa ja olla rakastettu, välittämistä, turvallisuutta ja hyväksyntää, joille perusta luodaan jo lapsuudessa. Rakkautta saaneet lapset ovat luonteeltaan iloisempia ja itsevarmempia sekä rohkeampia tarttumaan asioihin.
Itsemurhariski kasvaa, kun ihminen kokee olevansa hylätty ja ei-rakastettu. Tälle tunnetilalle on siemen istutettu jo lapsena, jolloin vanhemmat pitivät muita asioita tärkeämpinä kuin lastensa tunne-elämän hyvinvointia. Lapset voidaan kasvattaa rakastaviksi tai vihaajiksi.
Lapsen itsetunto kasvaa siitä, että hän saa paljon syliä ja rakkautta, kokee olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi. Tämä tunnetarve tuskin koskaan muuttuu, sillä parisuhteessakin osapuolten on kyettävä samaan toistensa kanssa. Kun syliä ja hellyyttä antaa usein, siitä tulee tapa ja itsetunto vahvistuu.
Sekä lapsi että aikuinen kapinoivat yleensä samasta syystä: hellyyden kaipuusta. Lapsi osoittaa mieltään vihastumalla, rikkomalla paikkoja, lyömällä toista jne.. Aikuinen tekee samaa tai hakee lohtua vieraista suhteista, alkoholista ja muista nautintoaineista tai pahimmillaan itsemurhasta.
Masentuneen toivo ei ei herää lääkkeillä, vaan rakkaudella ja välittämisellä ja merkityksen löytämisellä. Ihmisellä on oltava toivoa, uskoa ja rakkautta, joista rakkaus on suurin ja voimakkain, merkityksellisin motivoiva voima.
(C) Copyright 2019 Tuula L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti