Näillä toimintatavoilla tuhotaan mikä tahansa yhteisö tai kansakunta

Vaaleja käydään ja pyrkyä hallitsemiseen on paljon. Ehdokkaat esittävät vaatimuksiaan sekä omissa että puolueidensa nimissä. Politikka on tarkoitettu asioiden hoitamiseen kansalaisten ja maan parhaaksi. Sitä kuitenkin käytetään itsekkäisiin tarkoituksiin ja päämääriin. Nämä 6 asennetta hallitsevat politiikkaa,
joka lopulta voi tuhota koko kansakunnan. 

1. Päättäjät pitävät tärkeämpänä itseään ja puolueen etua kuin maan ja kansalaisten etua.

Viisaaseen hallitsemiseen tarvitaan viisautta, tyhmään hallitsemiseen tyhmyyttä. Viisaana esiintymisen tarve korostuu jatkuvana julkisuuden tarpeena, jolloin tartutaan mihin tahansa trendiaiheeseen tai ajankohtaiseen ongelmaan, jolla revitellään julkisuudessa. Itsestä tehdään tähteä, jolla on paras viisaus juuri tähän käsillä olevaan asiaan. 

Viisautta on se, että jo ennalta tietää, miten ongelmat voidaan estää, eikä se, että huudetaan lujaa ja tuodaan itseä ja omaa puoluetta esiin, kun ongelma ilmenee. 

2. Huono käytös ja huono kielenkäyttö ovat huonoa ajattelua ja syntyvät huonosta luonteesta 

Päättäjissä, kuten ihmisissä yleensä, on huonoluonteisuutta, mikä ilmenee kielenkäytössä ja käytöksessä varsinkin muita kollegoja kohtaan. Jos käytös on huonoa, myös teot ovat huonoa, mikä paljastaa ajattelun laadun. 

Jokaisen ihmisen tulisi osata puhua kohteliaasti, kunnioittaa toisia ihmisiä ja käyttäytyä arvonsa mukaisella tavalla, varsinkin päättävässä asemassa olevan. 

3. Puuttuva vapaa-aika ei ole tehokkuutta vaan rasite ja ajattelulle vahingollista

Tehokkuudesta on tullut kaikki tuotannon ongelmat ratkaiseva mantra, jota tarjotaan malliksi mihin tahansa palvelu- tai tuotantoketjuun. Niinpä ihmisten ajankäyttö ja yhteisöjen rahavirrat vedetään tiukkojen normien ja käytänteiden sisään, jolloin kuvitellaan saavutettavan taloudellista hyötyä. Aikaa ja rahavirtoja mitataan, mutta inhimillisyyden rajoja ei.

Ihmisten vapaa-ajan minimointi tehokkuuden nimissä on johtanut siihen, että aikaa ei jää enää ajatteluun, jolla asioita voidaan ratkaista. Tehokkuudesta on tullut alituista pyrkimystä, jolle ei löydy päämäärää, mutta osallistua ja tehdä pitää. Illuusio puhkeaa, kun kansakunta päättäjineen sairastaa stressiä ja talous ja hyvinvointi syöksyvät käsi kädessä kohti ahdinkoa.

4. Kunnioituksen puute altistaa tunteettomuudelle ja sitä kautta tyhmyydelle

Media on täynnä kohu-uutisia ja kanssaihmisiä häpäiseviä tietoja. Päättäjämme valtuustoissa ja muissa hallintoelimissä syyttävät ja haukkuvat toisiaan kirskuvin hampain ja heittelevät ilkeileviä kommentteja, jotka ovat häpeäksi heille itselleenkin. Kiusaaminen on yhteiskunnan julmuuksista yleisin, läpitunkevin ja tuhoavin ilmiö, jolta emme voi välttyä edes maan korkeimmissa päättävissä elimissä. 

Kunnioittava käytös syntyy vain, jos ihmisellä on rehellinen mieli ja totuutta rakastava sydän. Tällainen ihminen ei loukkaa edes sitä, joka häntä mollaa tai panettelee, sillä panettelijat ovat paatuneita, rakkaudettomia ja itsekkäitä ihmisiä, joita ei päättäjiksi pitäisi päästää.

5. Tahto tuhota ja pettää voittaa tahdon rakentaa hyviä asioita ja luottamusta, mikä tuhoaa viisaat ja taloudelle suotuisat teot

Politiikan idea on hoitaa maan ja kansakunnan asioita maan ja kansakunnan parhaaksi. Tavoite on sekä henkinen että taloudellinen. Nyt sekä henkisyys että taloudellisuus ovat hukattu, sillä politiikasta näyttää tulleen aggressiivinen mediapeli tai jopa sotatantere, missä on tahto tuhota vastustaja keinoilla millä tahansa. Strategioita ja taktiikoita hiotaan tätä tarkoitusta varten enemmän kuin maan talouden ja tärkeiden asioiden kuntoon saattamiseen. 

Äänestäjien pettäminen on arkipäivää, sillä julkisuudessa puhutaan yhtä mutta työssä tehdään toista. Ahnehditaan etuja itselle, puolueelle ja kavereille, mutta viulut maksaa kansa, jolle näennäisesti luvataan kaunista ja hyvää. Vastuuttomuus maan henkisistä ja taloudellisista asioista ilmenee kasvavana velkamääränä, nousevina veroprosentteina ja uusina verotaakkoina, sillä kansan maksukyvystä otetaan kaikki irti, mikä lähtee.

6. Valheellisuus, ahneus, vallanhimo ja näiden myötä syntyvät illuusiot tuottavat lopullisen tuhon

Kun valtaa on paljon, synnyttää se himon saavuttaa asioita vielä enemmän. Ahneutta ruokkii kaikki se, mitä on tarjolla ja mitä maailmalla liikkuessa nähdään. Jos himot ja tahto voidaan toteuttaa, sitä myös tehdään, omilla tai toisten varoilla. Haluamisesta ei tule loppua, sillä haluttavaa on niin paljon. Halutaan myös suureellisesti näyttää, että minulla tai meillä on. 

Kun itselle haluamisesta tulee maan tapa, jopa maailman tapa, on tuhon tielle astuttu. Todellisuus hämärtyy, illuusiot tuntuvat tosilta. Kuvitelmat suuruudesta ja voimakkuudesta tuottavat päätöksiä, joiden seurauksia ei voida enää hallita tai kustantaa. Silloin peli pannaan poikki, mutta ei itse, vaan muiden toimesta.

Mutta kuka totuutta haluaa, kun valheellakin saavuttaa....?

Todellinen viisaus syntyy totuudellisuudesta ihmisen mielessä ja tahdossa, sillä sellainen ihminen osaa kunnioittaa kanssaihmisiään ja viisautensa nojalla ymmärtää asioiden syy- ja seuraussuhteita, joihin perustaa päätöksensä. 


Totuudessa elävän ei tarvitse näytellä, ylvästellä, valehdella, pettää tai ahnehtia, sillä ne ominaisuudet kuuluvat itsekkään ja omaa etuaan ajavan sekä epärehellisen ihmisen ajatteluun ja toimintatapoihin. 

Totuudenharjoittajalle esimerkiksi 10 käskyn noudattaminen tapahtuu luonnostaan, kun epärehellinen ne luontaisesti rikkoo.

Totuudellinen ihminen on aidosti maansa ja kansansa asialla. Hänessä on myös luottamus Jumalaan, sillä älyä ihmisessä on mutta ei viisautta ilman Jumalaa. Ja juuri Jumalaa ihmiset hylkivät.

"Äly ilman viisautta on kuin aasi ilman ohjastajaa", totesi ruotsalaisprofeetta Emanuel Swedenborg kirjassaan The True Christian Religion.


Entä voiko epärehellisyydestä ja siitä johtuvasta "tyhmyydestä" parantua? Kyllä voi. Se juuri on ihmissielun tehtävä ja henkisen evoluution tarkoitus maanpäällisessä elämässä. Oman epärehellisyytemme havaitseminen on alku. Tervehtymisessä tarvitaan rukousta, joka ravitsee sielua kohti viisaampaa minää.

Rukous omasta, lähimmäisen, maan ja kansan puolesta ei mene koskaan hukkaan, jos siihen itsensä uhraa.


(C) Copyright 2019 Tuula L.