Seksistä puhutaan avoimesti, uskosta Jumalaan puhuminen on tabu - miksi?

Nykyaikana on luonnollista puhua avoimesti ja julkisesti omista seksuaalisista taipumuksista tai kokemuksista, mikä oli tabuaihe vielä 1990-luvulla. Sen sijaan nyt 2010-luvulla tabu on se, että joku uskaltaa mainita jotakin uskostaan Jumalaan tai että uskaltaa puhua ylipäätään mistään uskonnosta, mikä oli luontaista ihmisille vielä 1960-luvulla.

Syynä erilaisiin todellisuuden painotuksiin on se, että ihmisten henkinen kehitys sanelee heidän ymmärryksensä todellisuuden erilaisista ilmiöistä. Esimerkiksi seksi kuuluu aistinautintoihin, jotka
kuuluvat henkisen kasvun näkökulmasta alempaan todellisuuskäsitykseen, kun taas uskonnolliset aiheet ovat kehittyneemmän henkisen ymmärryksen asioita.

Henkinen kasvu tapahtuu vaiheittain pitkin elämää ulkoisista eli aistitodellisuuksista kohti ihmisen sisäisempää  ymmärrystä itsestään ja alkuperästään. Päätepisteenä tuossa kehityksessä on Jumalan kohtaaminen ja Jumala-yhteydessä eläminen.

1. Aistitodellisuus ainoana totuutena

Jo pieni lapsi kokee oman todellisuutensa aistien kautta. Aikuisena aistitodellisuudessa eläminen tarkoittaa, että henkilö ei usko mihinkään muuhun kuin, mitä aistit ja empiiriset todisteet välittävät. Mikään muu ei ole olemassa. Jos henkilö syystä tai toisesta herää uskonnon kannattajaksi, on hänelle tärkeää palvoa pappeja tai muita hengellisiä silmäätekeviä tai hankkiutua tapahtumiin, missä saa hurmoksellisia kokemuksia. Erilaiset nautinnot ovat aistitodellisuutta korostavassa elämässä hyvin tärkeitä.

Parhaimmillaan aistitotuudellinen näkemys tuottaa kauniita, käytännöllisiä ja hyödyllisiä elämyksiä, palveluja ja tuotteita ihmiskunnan iloksi.

2. Äly ja looginen päättely totuuden mittana

Henkisen kehityksen avartuminen tapahtuu tiedon kautta. Oppiminen on älyllistä kehityskulkua, jossa opitaan tekemään loogisia päätelmiä ja todistelemaan asioita niiden avulla. Älyn ylivertaisuutta korostavat ihmiset eivät hyväksy totuudeksi mitään muuta, kuin mikä tieteellisesti kyetään todistamaan. Nämä ihmiset ovat vielä kiinni aistitodellisuudessa, mutta oppineisuutensa takia väheksyvät metafyysisiä ilmiöitä, joita ei empirialla voi todistaa. Uskontokin on tutkimuskohteena lähinnä älyllistä tai filosofista pohdintaa ja päättelyä. Tämän lajin ihminen on ylpeä tiedoistaan ja oppineisuudestaan, mutta myös kärkäs tuomitsemaan mystiikan ja profetiakyvyn, sillä niille ei löydy loogista perustetta. Harva heistä kykenee kyseenalaistamaan omaa ateismiaan tai todistamaan sen pätevyyttä ehdottomana totuutena.

Parhaimmillaan älytodellisuudella saavutetaan uskomattomia keksintöjä ja tutkimustietoa ihmiskunnan hyödyksi.

3. Moraali ja eettisyys totuuden perustana

Kun elämä koulii kovakouraisesti tai jopa epäreilusti, alkaa ihminen katsoa asioita moraalin ja eettisten periaatteiden mukaisesti. Näille ihmisille muiden kanssaihmisten moraaliton käytös on punainen vaate. Siksi heille on tyypillistä lähteä tuomitsemaan kaikkea oman moraalikäsityksen vastaista käyttäytymistä. Heille omat eettiset periaatteet ovat mittapuu, johon kanssaihmisten käytöksen pitäisi asettua. Politiikassa mutta varsinkin uskonnollisissa yhteisöissä moralisteja on runsaasti. Mitä voimakkaampi on henkilön vietti johtaa muita oman moraalisäännöstön mukaan, sitä todennäköisemmin tämä henkilö on seurakunnassa se, joka lyö muita Raamatulla päähän ja sanoo, miten Jumalaan pitää uskoa. Moraalinen ihminen ei näe itseään osapuolena, vaan jaottelee ihmiset hyviin ja pahoihin mielensä mukaan.

Parhaimmillaan eettis-moraalinen todellisuus voidaan hyödyntää oikeudenmukaisiksi päätöksiksi ja teoiksi ja aina osapuolten parhaaksi.

4. Sielun havahtuminen vie hengellisiin seikkailuihin

Kun moraalinen paatos vähenee, alkaa ihminen kiinnostua erilaisista hengellisistä oppaista ja viisauksista. Monesti hengelliset seikkailut alkavat astrologian, numerologian, shamanismin, noituuden, enneagrammien ja monien muiden ismien kautta. Ihminen on havahtunut jollekin filosofiselle ajatukselle, jonka perässä itseä aletaan etsiä ja löytää. Hän on jo kokenut, että hän ja keho eivät ole sama asia, vaan keho on itsestä erillinen elementti, vaunu, jonka mukana itse maanpäällistä elämäänsä kulkee. Intohimoisesti tuo sielu etsii totuutta okkultismista, teosofiasta ja jossakin vaiheessa alkaa kiinnostua taivaallisista ja jumalallisista asioista, jolloin eri uskonnot ja niiden mystiikka vievät mukanaan. Hän saattaa myös havahtua huomaamaan, että kaikki uskonnot ovat syntyneet jonkin suuren profeetan kautta ja näillä profeetoilla on ollut yksi Jumala. Zarathustra, Buddha, Jeesus, Muhamed... 

Parhaimmillaan hengellisen tiedon etsijä saa kokea oman jumalallisen näkynsä, joka vakuuttaa ja antaa uskon siitä, että Jumala on sisällämme elävänä Totuutena ja Äänenä.

6. Pyhän Pyhyyden kokemus sielussa valaisee Totuuden

Mikäli ihminen ei pysähdy uskontoon totuutena, vaan jatkaa sielumatkaansa "Isä Meidän -rukouksen tietä" ja ymmärtää sen sisällön, alkaa hän nöyrtyä elämään totuudessa ja rakkaudessa Jumalaa kohtaan. Elämä alkaa muuttua siten, että sielu parantaa tapojaan, hillitsee itsekkyyttään, antautuu palvelemaan muita vilpittömällä mielellä ja rohkaistuu rukouksissaan puhuttelemaan Jumalaa. Jossain elämän vaiheessa saattaa sielu kohdata elämän mullistavan näyn, jossa Totuus Jumalasta hänelle valkenee. Tuo Valkeuden näky ja siinä tapahtuva puhuttelu ovat niin vaikuttavat, ettei ihminen sitä koskaan unohda. Ihanuuden ja autuuden tunne pysyvät lähtemättömästi, ja ihminen halajaa tuota taivaallista rakkautta alituisena kaipuuna. Siksi ihminen tekee kaikkensa, jotta kelpaisi Jumalalle, joka alkaa vähitellen avata sanallista ja kuvallista arkkuaan ihmisen sielussa, jota Jumala nyt puhdistaa täydempään ymmärrykseen.

Parhainta antia tämän tilan saavuttaneissa henkilöissä on se, että heidän kauttaan ovat syntyneet historiamme upeimmat taiteelliset, musiikilliset ja kirjalliset teokset ihmiskunnan ihasteltaviksi. 

7. Profeetta palvelee ihmisiä ja Jumalaa Totuudella ja Rakkaudella, joihin on puhdistettu

Harvat ihmissielut saavat jatkuvan "työsuhteen" Jumalan kanssa. Vielä harvemmat naiset, sillä tähän työsuhteeseen vaaditaan kova henkinen tottelevaisuuskoulu erilaisine kärsimyksineen. Jumala puhdistaa sielua Totuuteen ja Rakkauteen, jotka ovat profeetan ainoina työkaluina ihmisten keskuudessa. Yksin Jumala valitsee sopivat henkilöt ja suo armon vastaanottaa kirjallisia saneluja tai ihmisiä auttavaa tietoa vaikkapa terveydestä tai muusta tarpeellisesta. Tässä vaiheessa sielu ymmärtää Jumalan Viisautta sellaisenaan ja voi vastaanottaa suoraa sanelua kirjallisina tuotoksina. Näistä tulee usein myös kuuluisuuksia omana elinaikanaan, mutta varsinkin jälkipolville, jotka pitävät heitä viisaina tietäjinä, koska ennusteet ovat toteutuneet. Profeetat ovat Jumalan tarkoittamaa hengellisen kasvun jatkumoa, sillä ihmiskuntaa pitää muistuttaa ja huomauttaa itsekkyyden tuottamasta pahuudesta ja hyvyyden tiestä, jolla rauha saavutetaan.

Parhainta profeetoissa on se, että heidän avullaan ihmiskunta saa täsmätietoa tulevaisuuden haasteista ja neuvoja niiden voittamiseksi sekä yksilötasolla tietoa esimerkiksi talousongelmien tai sairauden voittamiseksi. Samalla tämä annettu tieto todistaa, että Jumala on tiedon lähde, sillä kukaan kuolevainen ei sellaista tietoa voi pelkän älynsä päätelmillä ennalta tietää. Profeetta on Jumalan ja Hänen olemassaolonsa todistaja.

8. Pyhä Mies on Totuudella parantaja, ihmeidentekijä ja uskon uudistaja

Noin 2000-4000 vuoden välein ihmiskunta joutuu henkiseen kaaokseen ja ihmispahuuden mellastukseen maapallolla. Kaikenlainen ihmisten hyväksikäyttö, pahoinpitely ja kiusaaminen rehottavat. Mitään elämälle tärkeitä asioita tai ihmistäkään ei enää kunnioiteta ja pyhät totuudet ovat kadonneet. Tässä tilanteessa Jumala herättää valitsemansa ehdokkaan Pyhäksi Mieheksi, joka on profeetta ja parantaja, Jumalan todistaja ja uskonuudistaja, rauhan palauttaja. 


On tyypillistä, että ihmiset syyttävät Jumalaa, kun jokin pahuus koskettaa omaa elämää. "Miksi Jumala antaa tapahtua sellaista tai tällaista?", kysytään. On ymmärrettävä, että mitään pahaa ei tapahdu itsestään, vaan vain, jos joku ihminen tahtoo tehdä pahaa toisille. Kaikki pahuus syntyy pahuuden tahdosta ihmisessä, joka elää lähinnä aistillis-älyllisellä tasolla eikä omista moraalista ymmärrystä. Pahuus tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat eri tavoin itsekkäitä, narsisteja, tyranneja, psykopaatteja tai sosiopaatteja, ja jotka eivät kunnioita ketään tai mitään, koska omatuntoa ei ole.

Yhteiskunta toteuttaa ja media toistaa ja ylläpitää vallitsevia todellisuuskäsityksiä. Mitä enemmän toistetaan aistillisuutta ja korostetaan älyllisyyttä, sitä vähemmän eettis-moraalisille ja varsinkin uskonnollisille ja hengellisille asioille annetaan arvoa.


Filosofi Ken Wilber on käsitellyt yhteiskunnan henkistä kehitystä teoksessaan Kaiken lyhyt historia (Viisas Elämä 2009)

Lähde tekstiin: Laamanen, T. 2012: Profetia kirjoittamisen lajina: Tapaustutkimus Veikko Latvalasta profetiakirjoittajana.

(C) Copyright 2019 Tuula L.